Minna Juti - ilmestys Glorialle?

Kuva: sanomamagazines.fi

Kohtalon hetket ovat käsillä kun sain tammikuun Glorian käsiini. En ole uskaltanut vielä avata lehteä, vaan päätin tarkastella ensin Glorian päivittyneitä nettisivuja ja jättää lehden analysoinnin rauhassa ensi vuoteen. En malta kuitenkaan olla innostumatta, sillä nyt on Glorian viimeinen hetki kääntää kurssi takaisin oikeaan suuntaan.

Tottakai tiedostan, että Minna Juti on erittäin kovassa paikassa aloittaessaan Glorian päätoimittajana. Kovimmassa, missä hän on koskaan ollut. Tehtävä on suuri ja Gloria kaipaa vahvaa johtamista. Nettisivut näyttävät ainakin päivitysten myötä entistä paremmilta ja uusi päätoimittaja on ottanut palstatilaa etusivulta. Bravo!

gloria.fi - pääkirjoitus: uusi vuosi uudet haaveet
gloria.fi - viikon_varrelta: ja paras kirja on

Muutosten ei kuitenkaan tulisi jäädä tähän, vaan esimerkiksi etusivulla pullottavia blogeja pitäisi muuttaa. Päätoimittajan ahkera blogaus on erinomainen askel, mutta siirtäisin ainakin Ira Wichmannin ja Lenita Airiston pois naputtelijoiden listalta. Korvaisin myös välittömästi tekopirteät Disney-tyylitellyt pärstät tyylikkäämmillä valokuvilla. Tuomas Enbusken palkkaaminen kolumnistiksi on oivallus, joskaan ei aivan riskitön sellainen. Enbuske on osoittanut taitonsa hyvänä kirjoittana, mutta hän on toisaalta arvaamaton toiminnassaan. Hän on muun muassa avoimesti kritisoinut arvoja, jotka ovat olleet osa Gloriaa.

Minna Jutin uudet saappaat ovat suuret, mutta toivon kaikesta sydämestäni hänen onnistuvan. Yritän saada Minnasta alkuvuoden aikana haastattelun tai laajemman jutun tänne ja on varmaa, että seuraan Gloriaa entistäkin tarkkaavaisemmin.

Haluan samalla myös muistuttaa vielä hetken avoinna olevasta kilpailusta. Osallistujia on ollut runsaasti ja vastaukset ovat olleet kiinnostavia. Kiitän jo etukäteen kaikkia osaanottajia ja toivottaa onnea arvontaan.

Samalla haluan toivottaa hyvää alkavaa vuotta. Vuosi 2012 tulee olemaan blogin osalta merkittävä, sillä pieniä uudistuksia on luvassa. Toivottavasti suomalainen muotiteollisuus kehittyy ensi vuonna entisestään ja toivottavasti vuosi 2012 on muodin osalta entistä uskomattomampi. Sitä ennen, nauttikaa!

"Vuoden parasta aikaa"

Hyvä ystäväni soitteli minulle eilen ja jutteli varmaan puolen tunnin verran alennusmyynneistä. Hänestä ne ovat vuoden parasta aikaa ja nyökyttelin salaa niin voimakkaasti, että niska on ollut koko päivän kipeä. Alennusmyynneissä yhdistyy melkeinpä kaikki shoppailun parhaat puolet ja sitä voisi jopa romantisoituna pitää sosiaalisena tapahtumana, joka kerää erilaiset ihmiset yhteen samojen laarien ääreen shoppailemaan muun muassa vaatteita.

Tuskin on kovinkaan suuri salaisuus, että on itse ollut alennusmyyntien suuri ystävä. Perinteisesti miehet eivät ole juurikaan kiinnostuneet muodin ostamisesta ja vielä vähemmän alennusmyynneistä. Viime kesänä alennusmyynneissä samoja Jumbon Stockkan vaatekasoja tonki muuan Jaakko Selin ja keskustassa puolestaan hyppelehti tarjousten hullaannuttama Jorma Uotinen. Tavalliset tallaajat ovat jääneet perinteisesti kotiin. Nyt kuitenkin kaikki on muuttumassa ja kuten YLE:n illan uutisista kuulimme on miesten puketuminen heräämässä täällä kylmässä pohjolassa. Tästä hyötyvät niin miehet kuin myös puolisot, siskot ja äidit, jotka voivat ehkä viimein huomata miesten oppivan pukeutumaan paremmin.

Ja asiaan, tuli sitä taas tänään tehtyä hetkinen lenkki Helsingin ydinkeskustassa. Ihmisiä oli liikkellä varsin runsaasti ja joissain paikoissa jopa ruuhkaksi asti. Muodin parissa työskennelleenä voisin pitää tuotevalikoimaa kohtuullisena. Alennukset olivat tyydyttäviä ja tuotteita oli tarjolla noin yleisesti runsaasti. Itse herään vasta kun alennukset ovat 40% tietämillä tai yli sen. Olen ostanut paljon klassisia tuotteita ja etenkin farkut, hyvät nahkakengät sekä yleinen bisnespukeutuminen ovat kuuluneet omiin suosikkeihini. Parhaat alennukset tuntuvat kuitenkin siirtyneen nettiin ja kansainvälisiin verkkokauppoihin. 

Laadukkaita merkkituotteita voi saada hyvillä alennuksilla ja ainakin Englannissa ja Italiassa on tuotteista nyt ylitarjontaa. Ehkä taantuma on syypää, mutta kuluttajat voittavat, sillä nyt varastoissa on perinteisiä alennusmyyntejä enemmän täytettä ja tuotteita riittää pidemmäksi ajaksi kuin tälle päivälle tai huomiselle. Toivon kaikille onnea tarjousten metsästämiseen ja muistutan jälleen klassisen pukeutumisen eduista!

Toivottavasti kaikilla oli myös rentouttava joulu. Omista paketeistani kuoriutui muun muassa Kenzon upeita tuoksuja ja hemmottelulahjakortti kylpylään. Kyllä nyt taas kelpaa odottaa tammikuun uusia haasteita.

Pertti Palmroth - yhden aikakauden loppu ja jouluterveiset

Niin mukavaa kun olisi päättää sesonki positiivisssa merkeissä on nostettava esiin yhden suomalaisen muotimaailman tärkeimmän jäsenen siirtyminen historiaan. Pitkään taloudellisissa vaikeuksissa ollut Pertti Palmroth on asetettu konkurssiin, vaikka tuoreimman tiedon mukaan yritys aikoo valittaa konkurssipäätöksestä. On kuitenkin oltava realisti ja todettava, että tähän päättyi yksi suomalaisen muodin aikakausi. Viimeiset vuodet ovat olleet tiukkaa taistelua ja kaikki keinot on käytetty Kiira Korven palkkaamista myöten, mutta tulokset jäivät heikoiksi.

Palmrothin tuotteita on kritisoitu tätimäisiksi ja vanhanaikaisiksi tai milloin mikskin. Itse näen asian vähän eri tavalla, sillä ilman tätä yritystä suomalainen muotiteollisuus ei olisi nykyisessä tilassaan. Palmrothin kengät tekivät Suomea tunnetuksi maailmalla ja erityisesti lentoemäntien käyttämät saappaat olivat ja ovat yhä käsite. Suomalaisen kenkäsuunnittelun joutsenlaulu. Surussa tätä konkurssiuutista on katsottava. Kaikki kuitenkin kestää aikansa ja nyt jos koskaan meidän minnaparikoiden ja muiden haastajien on noustava täyttämään suomalaisen kenkämuodin eturintamaa entistä voimakkaammin.

Jos jostain kumman syystä pukin paketit jäävät odotettua heikommiksi muistutan meneillään olevan kilpailustani. Pyyntöjen vuoksi olen avannut kommentoinnin, joten nyt pääsee vastaamaan myös ilman Googlen tunnuksia ja ottaen huomioon osallistujien määrän voi nyt hyvällä todennäköisyydellä saada shoppailurahaa Stockkalle muhkean lahjakortin myötä, ensi vuoden muoti-opuksen yksissä lehdissä tai vaikka se ilmaisen lounaan. Kilpailu päättyy tammikuun ensimmäinen päivä, joten aikaa on vielä ruhtinaallisesti.

Lopuksi haluan toivottaa rauhaisaa joulua! Palaan asiaan heti joulun jälkeen uudet asiat mielessä, sitä ennen on aika rauhoittua ja ladata akkuja.

Muotisuunnittelusta Suomen seuraava menestyskonsepti?

Näin tänä aamuna mielenkiintoisen uutisen, jossa haastateltiin muotoiluasiantuntija ja desingkonsultti Kaj Kalinia. Hän povaa suomalaisen vaatemuotoilun nousevan tulevaisuuden design-veturiksi, mutta hän haluaa siirtää nämä lahjakkuudet katulamppujen ja sairaaloiden pariin.

Toistan taas itseäni ja totean, että on hyvä kun näitä nimiä nostetaan esiin ja suomalaisen muotisuunnittelun tilaa pohditaan. Täytyy kuitenkin muistaa realiteetit. Kuinka moni esimerkiksi Pariisissa tai Milanossa tuntee Katri Niskasen tai Mert Otsamon? Tuskin kovin moni. Askeleita on otettava, ennen kuin Suomesta tulee mikään vaatedesignin mekka. Työtä on ihan hirvittävästi ja kilpailu on kovaa. Askeleet ovat pieniä, mutta jokainen on aina saavutus.

On jännä idea yrittää siirtää näitä suunnitelijoitamme tekemään muuta kuin vaatteita. Vanhan viisauden mukaan kannattaa siirtyä joskus pois mukavuusalueelta ja kokeilla uutta. Konsulttien ennustuksiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella. Heillä on perinteisesti tiukkoja mielipiteitä, mutta he eivät ota vastuuta sanomisistaan. Tulevaisuutta kun kukaan ei osaa nähdä.

iltalehti.fi- Designkonsultti ennustaa vaatesuunnittelusta uutta lippulaivaa

Vanha mielipide - IvanaHelsinki, Dusty ja Tiia Vanhatapio

Sain tiedon, että aiempaa merkintääni suomalaisen muodin tulevaisuudesta on lainattu Tampereen yliopiston verkkopaperiin, joka on Toni Virtasen käsialaa. Teksti on mielenkiintoista, helppolukuista ja siinä on käytetty monia arvovaltaisia lähteitä. Suosittelen sen lukemista, jos suomalaisen muodin tulevaisuus kiinnostaa ja etenkin mikäli IvanaHelsingin, Dustyn tai Tiia Vanhatapion tuotteet ovat lähellä sydäntä.

On kiinostavaa nähdä, että blogaustani pidettiin Claudia Cifun mielipiteen vastakohtana. On hienoa nähdä, että joku tutkii aihetta ja tekee aihepiiristä casestudynä syvempää analyysiä. Vain tällä tavoin suomalainen design voi kehittyä ja saavuttaa lisää medianäkyvyyttä. Kiitos Tonille ja menestystä tulevaisuuteen.

uta.fi - Toni Virtanen: Young Finnish Fashion Designers fast-paced

2000, iso kiitos ja kilpailu

Iso kiitos. Eilen on pyörähtänyt 2000 lukijaa täyteen. En olisi uskonut tätä näin lyhyessä ajassa ja kävijämäärät ovat jatkaneet kasvuaan. Haluan kiittää kaikkia kävijöitä ja olen ylpeä runsaasta meilipalautteesta. Toivoisin, että tulevaisuudessa myös kommentti-osioon uskallettaisiin kirjoitella enemmän. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin.

Halusin julistaa isomman tasaluvun saavuttamista. En ole koskaan ollut mikään suuri kilpailujen ystävä, mutta minulla sattuu olemaan ylimääräistä annettavaa ja jos kerran kilpailun järjestää, niin koen velvollisuudekseni tehdä sen kunnolla. Tarjolla onkin nyt ihan tuntuvat palkinnot, sillä toista kilpailua tuskin ainakaan lähiaikoina tulee. Ennen kilpailun ohjeita, haluan kuitenkin vastata muutamaan meilillä tulleeseen kysymykseen.

Ensinnäkin blogissani ei ole mainoksia ja niitä ei myöskään tule. En ole suuri mainosten ystävä ja ne mielestäni häiritsevät lukemista. Mainokset ovat myös hankalia jos yrittää lukea blogia esimerkiksi tablet-koneelta tai matkapuheimen selaimella. Blogini ei ole eikä tule olemaan mitenkään taloudellinen tai voittoa tavoitteleva - sitä puolta edustan töissä jo ihan tarpeeksi. Toiseksi en ole halunnut keskittyä niinkään miesten muotiin, mutta ajattelin ottaa sitä enemmän esille ensi vuonna ja esitellä esimerkiksi miesten vaatetusta yleisellä tasolla.

Foiniks kilpailu 22.12.2011 12:00 - 1.1.2012 12:00

Tehtävä:


Kerro lyhyesti miten suomalainen muotiteollisuus voisi menestyä paremmin kansainvälisillä markkinoilla? Ja mikä on sinun mielestäsi tällä hetkellä paras suomalainen muotibrändi?

Palkinnot:

1. Stockmann lahjakortti á 200 euroa. On voimassa 16 kk arvontahetkestä.

2. Marie Claire Fashion shows 2012 lehti, joka esittelee vuoden 2012 muotia sisältäen kaikki tärkeimmät kaupungit ja suunnittelijat. 3 kpl arvo á 15 euroa.

3. Ja lohdutuspalkintona yksi lounas blogin pitäjän kanssa Helsingissä, kirjoittajan mielestä kaupungin parhaassa ravintolassa. Of course, on me. Ilmoita vastauksessa osallitutko myös lohdutuspalkinnon arvontaan, vai vain kahteen ensimmäiseen kohtaan.

Osallistuminen:

Kilpailuun osallistutaan vastaamalla kommenttikenttään. Liitähän mukaan sähköposti-osoitteesi ja korvaa @ merkki ET merkinnällä spämmin välttämiseksi. Esimerkiksi yksi.esimerkkiETposti.net.

Jokainen henkilö voi osallistua kilpailuun vain kerran. Vastaus molempiin kysymyksiin edellytetään kilpailuun osallistumiseksi. Kilpailu päättyy tammikuun ensimmäinen päivä ja suoritan silloin arvonnan. Voittajiin otan yhteyttä henkilökohtaisesti. Ilmoita erikseen osallitutko lohdutuspalkinnon arvontaan.

Onnea kilpailuun!

Esimerkkivastaus:

Koulutusta pitäisi parantaa avaamalla uusia linjoja sekä ammattikorkeakouluihin että yliopistoihin. Tätä kautta saisimme lisää ammattitaitoisia työntekijöitä ja se helpottaisi tulevaisuudessa menestymistä.

Minna Parikka. Koska kengät ovat näyttäviä ja ne erottuvat joukosta.

Osallitun myös lohdutuspalkinnon arvontaan.

esimerkki.vastausETsahkoposti.net

Marni for H&M - uutta tietoa

Taannoin uutisoidusta Marnin ja H&M yhteiskokoelmasta on tihkunut mediaan uutta tietoa. Kokoelman mainosvideo on kuvattu Suomen juuristaan tutun Sofia Coppolan ohjaamana. Kuvaus tapahtui Afrikan puolella Marokkossa lokakuun aikana. Coppola on vastuussa mainosfilmistä, joka tulee pyörimään televisioissa ja elokuvateattereissa.

Coppola myös ohjaa ja suunnittelee printtiin tulevan mainoskamppanjan. Kokoelma tulee siis valikoituihin myymälöihin 8.3.2012. Yhteensä myyntipisteitä on noin 260 ja ainakin osa tuotteista on saatavilla totuttuun tapaan myös nettikaupasta.

Coppolan palkkaaminen on mielenkiintoinen ratkaisu, sillä hänellä on vahvaa kokemusta etenkin elokuvien parista. Saa nähdä millaiset kyvyt hänellä on yhdistää kaupallisuutta ja omaa visiotaan etenkin printtimedian puolella.

Viimeisen viikon vinkki, mitä miehelle joululahjaksi?

Jouluun ei ole enää kauaa, silti yhtä useampi tuntuu vielä tuskailevan lahjojen kanssa. Etenkin miehille tuntuu olevan mahdotonta ostaa järkeviä lahjoja. Koen velvollisuudekseni miehenä esitellä muutamia hyviä ideoita ystäviltäni ja itseltäni, toivottavasti ne auttavat hädässä ja paketit ehtivät konttiin.

Aluksi kannattaa muistaa, että jokainen mies on yksilö siinä missä nainenkin. Kaikki miehet eivät välttämättä pidä urheilusta, kaljoittelusta tai Led Zeppelinin musiikista. Onkin aina hyvä suhteuttaa lahja sen saajaan ja esimerkiksi vaatteissa antaa lahjaksi vain tuotteita, jotka ovat varmasti oikeaa kokoa.

Alla muutamia hyviä lahja-ideoita.

Hajusteet ja ihonhoitotuotteet: En tunne yhtäkään miestä, joka ei olisi tyytyväinen esimerkiksi Bossin aftershavesta tai laadukkaasta toilettisetistä. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota tuotteiden sisältöön ja esimerkiksi perinteisten joulupakkausten imagoon. Monille AXE:n halpispaketit osoittavat lähinnä huonoa makua ja yksi oiva idea on tehdä oma lahjapaketti, johon kokoaa esimerkiksi kotimaisia miesten ihonhoito- ja hajustetuotteita.

Kenkälaatikko: Tuote, joka kuulostaa monista järjettömältä olisi ainakin omaan käyttööni tarpeellinen. Hieman yksinkertaista tuotetta voi parantaa täyttämällä sen jollain hauskalla yllätyksellä. Tuotteiden kunnolliseen säilytykseen ei kiinnitetä nykyään huomiota ja hienot pukukengät voivat olla kenkäpinon alimmaisena.

Matkalaukun taskuvaaka: Yleiskäyttöinen apuväline, joka olisi monen liikematkaajan mieleen. Helppo ja nopea käyttää, joskin pukin tulee olla tarkkana korkeahkon hintalapun kanssa. Markkinoilta löytyy jo eri valmistajien tuotteita ja halvimmat ovat huomattavasti edullisempia.

USB-muistitikku: Tylsä ja tavallisen lahjanantajan valinta. Niille on kuitenkin käyttöä. Nykyisten tiedostojen koon kasvaessa, tikun olisi syytä olla vähintään 4 GB:n kokoinen ja mielummin suurempi. Markkinoilta löytyy myös muistikortteja joihin on integroitu MP3-soitin ja kuulokeliitäntä.

Herrainkynä: Vaikka maailma on menossa virtuaalisen suuntaa arvostaa nykyisessä maailmassa myös tiettyjä perusarvoja. Kunnollinen muste- tai kuulakärkikynä, joka tuntuu hyvältä ja jolla voi tehdä muistiinpanoja tuntuu olevan sukupuuttoon kadonnut. Sinun tehtäväsi on korjata tämä ongelma. Esimerkiksi Mont Blanc?

Juomalasit: Taas lahja, jota moni ei ymmärrä antaa. Itse olisin ikionnellinen muutamasta näyttävästä esimerkiksi kristallisesta juomalasista, jotka tuntuisivat hyvältä kädessä ja olisivat myös näyttäviä. Mielikuvissa pyörivät Finnarin vanhan loungen viski-lasit, jotka olivat niin lähellä täydellisyyttä.

Ei näin! Otin esille myös muutaman lahjan, joita tulee välttää tai joihin liittyy riskejä.

Partakone: Hygieniatuote, jonka antaja luulee tekevänsä palveluksen. Tutkimuksen mukaan miehille parta on kuitenkin eräs kehon henkilökohtaisimmista asioista. Se taas tarkoittaa, että osa voi kokea partakoneen hieman loukkaavana tai huonona lahjana. Hurjimmissa vertauksissa partakoneen antamista miehelle on verrattuna kuukautissuojien antamiseen naisille. Kannattanee antaa vain perheen sisällä.


Villasukat, kravatti tai boxerit: Ne ikuiset joululahjat, joiden saaja tuskin ilahtuu. Kaikista helpoimmat ja tylsimmät lahjat masentavat varmasti. Jos aikoo antaa tylsän lahjan voi sitä kuitenkin yrittää piristää. Esimerkiksi sukkien sisään eksynyt lentolippu tai boxereiden välistä löytyvä lahjakortti voivat vielä pelastaa mustalta joululta.

Menestystä viime hetken lahja-apajille! Ja rauhaisaa joulun odottelua!

Suomesta tyylikkäimmät lentoemännät?

Kuva: Finnair

Kauneus on katsojan silmässä. Tyyleissä ja puketumisessa yleisemminkin on kuitenkin merkistystä monelle asialla. Finnair on uudistanut voimakkaasti brändiään ja aivan viime aikoina myös tuotteitaan tarjoamalla viikottaisia halpalentoja. Huomisesta lähtien muuttuvat kuitenkin matkustamohenkilökunnan työasut. Värimaailma ei ole suuri yllätys, mutta desingista sen sijaan löytyy pieniä yllätyksiä.

Uudistuksen äiti on vaatemuotoilija Ritva-Liisa Pohjalainen, joka on luonut yhteisen malliston lentoemännille ja stuerteille. Materiaalina on nanopinnoitettu villaseos, joka joustaa sekä sen pitäisi olla erittäin käyttäjäystävällinen ergonomian osalta. Värimaailmaan uudet asut yhdistelevät tummansinistä ja valkoista. Asusteina nähdään valkoisia siniraitaisia huiveja ja hieman retrohenkisiä sinisiä päähineitä, joissa on Finnairin klassinen hopeanvärinen logo.

Paljon lentävänä ja aiemmin jopa muun muassa kilpaileville yrityksille asusteita myynnessä yrityksessä työskennelleenä tiedän kuinka tärkeää onnistunut työasu lentoemännille on. Päivät ovat yleensä pitkiä, tilaa koneessa on vähän ja asu joutuu kosketuksiin hankalien pintojen kanssa, lämpötilan vaihtelut työpäivän aikana ovat pahimmillaan epäinhimillisiä ja koko ajan olisi pystyttävä näyttämään mahdollisimman hyvältä. Melko mahdoton yhtälö kaikkiaan.

Puvut näyttävät ainakin kuvien perusteella onnistuneilta ja eroavat massasta rohkean valkoisen käytön sekä retrohenkisten päähineiden osalta, vaikka kokonaisuus jääkin aavistuksen tylsäksi. Huivit eivät omaan silmääni sovi  kokonaisuuteen kuvionsa osalta. Toisaalta pidän ideasta, että joihinkin hameisiin tulee pitkä pystysuuntainen valkoinen raita piristämään yksiväristä kokonaisuutta. Toivottavasti asut ovat hyviä käytössä ja toivottavasti ne nähdään positiivisena myös maailmalla, jossa Finnairin työntekijät edustavat yhtiönsä ohella kotimaataan.

Suvi Koponen ja yksi kuva

Kuva: style.com / Calvin Klein

Joskus on hetkiä kun yksi kuva kertoo kaiken olennaisen. Se hetki on nyt. Hauskaa viikonlopun jatkoa!

Talvipukeutumista suomalaiseen talveen?

Talvet eivät tunnu olevan entisensä. Viime vuosi oli poikkeus. Nyt Helsingissä nautitaan joulukuusta vetisissä ja loskaisissa merkeissä. Jos ei sattuisi kalenteriin katsomaan voisi säätä pitää loppusyksyisenä.

Tällaiset brittiläiset talvet mahdollistavat kuitenkin paljon enemmän pukeutumismahdollisuuksia, kun ei ole pakko pukea itseään muodottomaksi toppamöykyksi. Nyt välikausivaatetuksella pärjää pidempään ja siihen voi yhdistellä ohuempaa eurooppalaista talvipukeutumista.

Nuorison hiteiksi ovat muodostuneet vuoratut talvitennarit. Iäkkäämpi kansa taas on löytänyt muun muassa pitkät nahkatakit ja perinteisempiä talvisaappaita näyttävämpiä ratkaisuja.

Yksi asia kuitenkin vaivaa ainakin itseäni. En ole löytänyt hyvää talvipäähinettä. Pipoa tulee käytettyä pakon edessä. Se ei kuitenkaan ole hyvä ratkaisu hiusten kannalta. Nyt olisikin siis aika keksiä lauhempiin talviin soveltuva päähine, niin naisille kuin miehille.

Published with Blogger-droid v2.0.1

Tanssit on tanssittu - Mitä jäi käteen? Korhola, Vartiainen & Koullias

Itsenäisyyttä on juhlistettu ja puhetta Linnan juhlista on ollut ehkä jopa ennätyksellisen paljon. On ilahduttava nähdä, että pukeutumisesta ollaan entistä kiinnostuneempia. Pitäisi kuitenkin muistaa, että puvut ja korut eivät saa vallata liian paljoa palstatilaa. Itsenäisyyttä juhlistettaessa pitää ensisijaisesti keskittyä itse asiaan. On hauskaa, että suomalaiset tuntuvat pärjäävän monilla eri elämän alueilla ja myös, että suomalaista desginia näkyi linnan käytävillä. Kuitenkin oli myös vähintään kohtuullista, että kansainvälisiä asuja ja multikultuurisia vaikutuksia näkyi, sillä Suomi on kansainvälinen - ja pärjää vain, jos se pystyy toimimaan omilla vahvuuksillaan entistä kiivaammassa kilpailussa.

En ehtinyt keskittyä pukuloiston seuraamiseen riittävästi, sillä muut juhlakiireet veivät pääosan ajasta. Ajattelin kuitenkin listata kolme makuuni onnistuneinta pukeutujaa ja pari epäonnistujaa.

Onnistujat TOP 3

1. Eija-Riitta Korhola

Tämä nainen on pukeutujana magiaa. Hän on epätyyppillinen suomalainen, sillä tuskin koskaan Eija-Riitta näyttää huonolta. Linnan vakiovieras on ollut aina tyylikäs ja taitava pukeutuja, joka onnistuu vuosi toisensa jälkeen. Pukeutumista voisi kutsua klassisen tyylikkääksi ja oman tyylinsä tämä euroedustaja on löytänyt jo aikaa sitten, mutta hän päivittää sitä oppikirjamaisesti. Tämän vuoden asu on onnistunut. Puvun väri sopii kantajalleen ja avoin, mutta sopivan peittävä yläosa tekee kunniaa hänen ryhdikkäälle ylävartalolleen. Puvun kaventuvat linjat vievät huomion hoikkaan keskivartaloon. Kokonaisuuden kruunaa kampaus, kaunis meikki ja pienet yksityiskohdat, kuten viimeistellyt kynnet sekä pukuun sopivan korut. Bravo!

2. Jenni Vartiainen

Mediassa odotettiin kuuta taivaalta ja sellainen myös maahan tippui. Puvun väri oli uusimpien trendien mukainen ja pidin erityisesti korujen yhteensopivuudesta asuun. Clutch on näyttävä, joskin sen väri ei välttämätttä sovi oikein pukuun. Upea ja kansainvälisesti näyttäävä kokonaisuus, jossa minua jäi kuitenkin vaivaamaan yksi asia. Vaikka asiantuntijat ovat kiitelleet onnistunutta meikkiä ja kampausta, en ole samaa mieltä. Kampaus näyttää vähän väkinäiseltä ja ennen kaikkea huulipuna ei tee kokonaisuudelle oikeutta. Omituinen sävy sopii kyllä puvun kanssa yhteen, mutta se näyttää siltä, että väri olisi levinnyt ja katsottaessa pelkästään kasvoja tulee huulista mieleen lähinnä New Yorkin sivukujilla päivystävät ilolintuset. Perin ikävä mielikuva muuten onnistuneeseen kokonaisuuteen.

3. Mirella Koullias

Aikoinaan Mirellaa meikannut naispuolinen ystäväni totesi, että turha sitä Mirellaa on odottaa, kun se näyttäisi hyvältä missä vaan. Totta tai ei, oli Mirella vallassaan upea, vaikka vierellä kirmasi kivikasvoinen aviomies. Musta toimii aina ja yhdistettynä tummiin hiuksiin sekä voimakkaan tummaan meikkiin on lopputulos tyrmäävä. Ja korutkin istuvat hyvin pukuun. Pieni kritiikin siemen jää puvun ala-osaan, sillä ainakin omaan silmääni puku olisi näyttänyt jopa paremmalta ilman turhia röyhelöitä. Joka tapauksessa yksi kolmesta kuningattaresta.

Epäonnistujat

Tähän on turha lisätä kuvia, sillä en halua pilata esteettistä kokemusta. Ensimmäinen epäonnistuja ja pukukoodiston tyrmääjä oli Silvia Modig. Niin käsittämätön ja halventava asu, että turha edes kommentoida. Työläisten teatterin pukuvarastosta löytyi armeijan ylijäämää? Toinen pieni hairahdus oli Marco Bjurströmilla. Tyypillisesti onnistuva ja ikuisesti iloinen Marco teki kyllä virheen kenkien kanssa. Räikeän punainen ei sovi näihin juhliin ainakaan miehen jaloissa. Kengät itsessään olivat upeat, mutta ne olisivat toimineet paremmin toisen kaltaisessa tilaisuudessa. Mielestäni miehet voisivat leikitellä kengillä linnassa lähinnä erilaisten materiaalien sekä sävyjen kanssa.

Ja innolla odottamaan seuraavia juhlia!

Kuvat: iltalehti.fi, hs.fi, menaiset.fi

Marimekko kokeilee konttikauppaa

Viikon kiinnostavin ja samalla oudoin uutinen koskee Marimekkoa. Se avaa Lontoossa toisen myymälänsä, mutta ei niinkään perinteisessä ympäristössä. Myymälä aukeaa uudessa pop-up tavaratalossa, joka on rakennettu kuljetuskontteihin. Uusi myymälä tulee olemaan auki viisi vuotta ja se tarjoaa valikoiman tuttuja sekä kokeilunhaluisempia tuotteita.

Lontoossa reissaaville tai siellä asuville tiedoksi, tarkka osoite on 2–4 Bethnal Green Road, London E1 6GY. Ja kontin numero on 16.

Konsepti kuulostaa jännältä, mutta en ole jaksanut kiinnostua Marimekon tuotteista oikeastaan koskaan. Kaipaisin edelleen tiettyä tason nostoa ja vanhojen juttujen jättämistä unholaan. Siksi nuo kokeilunhaluiset tuotteet kiinnostavat, sillä olisi kuitenkin kaikkien etu, jos suomalainen brändi maailmalla menestyy.

marimekko.com/news-and-events

Moncler, tavoitteena on maailman paras takki

Talvi on virallisesti alkanut, vaikka paukkupakkasia ei vielä ole näkynyt. Ulkona tuntuu kuitenkin palelevan ja on syytä panostaa kerrospukeutumiseen. Varsinkin tuulisella säällä meren lähettyvillä tuntuu, ettei edes paksu talvitakki ole tarpeeksi ja paleleminen jatkuu myös sisätiloissa. Hyvä ystäväni pisti minut kokeilemaan eilen uutta takkiaan. Italiasta tuotu musta Moncler tuntui ylelliseltä ja todella lämpimältä.

Toisen nahkan saaminen kiinnostaisi ja Monclerin takit ovat tyypillisesti olleet myös esteettistä silmää miellyttäviä. Tuotekirjo kattaa monet klassiset mallit ja lisäksi etenkin naisten valikoimasta löytyy uusimpia trendejä mukailevia lämmittäjiä. Yrityksen tavoitteena on ollut valmistaa maailman parhaita takkeja ja monet ovat käyttäneet omaa Moncleriaan kymmeniä vuosia. Tuntuu utopistiselta näinä halvan tuotannon vuosina, mutta kun pääsin tarkastelemaan vuoden uutta mallia omin käsin oli se vakuuttava ilmestys.

Materiaalit tuntuvat ylellisiltä ja takin viimeistely on sellaisella tasolla, joka pistää oman talvitakkini häpeämään. Tosin ylellisyyden vastapainona on hinta. Takkiin saa helposti kulutettua yli 700 euroa ja kalleimmat ovat vieläkin arvokkaampia. Mikäli tämäkään ei riitä on merkillä myös kattava valikoima asusteita ja erilaista perusvaatetusta.

Täytynee laittaa rahaa tyynyn alle ja toivoa ensi vuodeksi oikeaa takkijoulua, niin ettei tarvitsisi enää palella. Helsingistä takkeja löytyy ainakin Stockmannilta ja joitain naisten malleja Ajattaresta. Niiden lisäksi yksittäisiä takkeja tai rajoitettuja eriä on ollut myynnissä pienemmissä putiikeissa. Helpoiten takin saa Monclerin virallisesta nettikaupasta. Samalla myös varoituksen sana, sillä suosiostaan johtuen netti on pullollaan erilaisia epämääräisiä nettikauppoja, jotka yrittävät myydä Monclereita pilkkahintaan.

moncler.com

Moncler on yleinen näky monien kuuluisuuksien päällä kuten Elle MacPhersonilla.

Here we go again - Marni for H&M 08.03.12

Juuri ollaan toivuttu Versacen järjestämästä ostoryntäyksestä H&M:n liikkeissä, niin puun takaa ilmoitettiin Marnin olevan seuraava yhteistyötaho. Kokoelma tulee maailmanlaajuisesti kauppoihin ympäri maailmaa maaliskuun alussa ja totuttuun tapaan vain valikoituihin myymälöihin sisältäen nettikaupan.

Tulevasta kevätmallistosta ei vielä herunut paljoa tietoa, mutta odotettavissa on ainakin taitavaa värien käyttöä ja runsaita printtejä. Tuotteita on luvassa jälleen naisille ja miehille sisältäen molempien asusteet. Keväälle sijoittuva julkaisu tarkoittaa myös sitä, että Marnin historian taustalta löytyviä turkiksia nähdään tuskin osana tuotevalikoimaa.

Jännää on kuitenkin nähdä millaisia asiakkaita tämä kokoelma tulee saamaan, sillä perinteisesti Marni on onnistunut erottumaan muista ja keräämään oman aktiivisen kuluttajasegmentin ihastumaan Consuelo Castiglionin tapaan kuvata asioita. Marni ei siis aiemmin ole ollut suurien massojen brändi vaan päinvastoin.

Helen Preis - Suomen huonoin häviäjä

Kuva: findyourfate.com

En ole ehtinyt juurikaan seurata, kun uutta huippumallia haettiin. Olen kuitenkin sivusilmällä seurannut kilpailua, sillä pidän konseptia kiinnostavana ja kaikkia näitä ohjelmia seuranneilla on varmaan takaraivossa edelleen Suvi Koposen nousu tähtiin, vastaavan konseptin kautta. Harmi vaan, että omaan silmää Mallikoulun ensimmäinen tuotantokausi oli erinomainen ja kiinnostava. Kaikki sitä seuranneet tuotantokaudet ja tämä toinen konsepti eivät ole ihan yltäneet sen tasolle kilpailjoiden osalta.

Kuitenkin eilen selvisi tämän tuotantokauden voittaja, joka on satumaisen kaunis Anna-Sofia. Mielenkiinto kohdistuu silti toiseksi jääneeseen Heleniin. Hän nimittäin päätti haukkua tuomariston ja nimitti voittajaa tyhmäksi. Oikein fiksua ja kohteliasta käytöstä. Pakollakin tuosta jää narttumainen fiilis ja tuntuu epäreilulta, että hän saa myös palkinnoksi sopimuksen mallitoimisto Paparazzin kanssa. Kun voittajaa ja tuomaristoa olisi arvostettava. Osoittaa aikamoista raukkamaisuutta käyttäytyä niin kuin Helen. Hänet pitäisi passittaa mallimaailman sijasta käytöskursseille, sillä hän tuskin tulee pärjäämään jos on noin heikko itsetunto ja käsittämätön asenne.

iltasanomat.fi - Helen: "Päätös oli epäreilu"

Ripaus eilispäivän glamouria - Gianni Versace 89/90

Joskus ihmettelen miksi nykyiset muotinäytökset ovat niin tylsiä ja kliinisiä. Toki isot tekijät ja satunnaiset oudot linnut sotkevat pakkaa, mutta joskus kaipaisi kunnon showta. Oheinen esimerkki on Gianni Versacelta ja se esittelee muotia muutaman vuosikymmenen takaa. Se on omituinen ja hyvin italialainen, mutta samalla tunnelmallinen ja jopa hauska. Joskus on hyvä katsoa kerran taakse ennen kuin kääntää katseen tulevaan.

Muotisuunnittelija Laura Juslin - materiaalinero

Kuva: elle.fi - Laura kuvassa oikealla

Jos on suomalainen muotisuunnittelu ollut vähän alamaissa ainakin kansainvälisiä markkinoita ajatellen, niin ehkä kaikki vielä muuttuu. Aalto-korkeakoulussa lopputyötään tekevä Laura Juslin aikoo tehdä kokonaisen vaatemalliston poronnahasta.

Laura tuli tunnetuksi viimeistään vaatettaessaan Heli Kajon euroviisulavalla viime vuonna, Kajon ollessa pukeutunut poronnahkapitsiin ja Louboutineihin. Hänet on voinut bongata myös muun muassa Niina Kurkisen seurasta.

Juslinin ideana on käsitellä poronnahkaa erilaisin keinoin ja se on hänen mukaansa ihanteellinen materiaali. Nahka pystyy venymään mitä erilaisimpiin muotoihin ja eksoottinen materiaali tarjoaa takuuvarmaa luksusta sitä kaipaaville. Juslinista on myös kuulunut poikkeuksellisesti vain hyvää, sillä hänen tyylitajuaan on kehuttu. Myös harvat ja valitut ovat saaneet käyttää hänen suunnittelemia vaatekappaleitaan ja palaute on ollut vähintään yhtä positiivista. Toivottavasti tässä olisi taustalla myös sitä kansainvälistä kaupallista potentiaalia.

Ei voi muuta kuin toivottaan Laura Juslinille voimia vaatemalliston tekemiseen ja toivottavasti näemme lopputuloksen pian!

Ohessa muutama aiheeseen liittyvä uutinen,

areena.yle.fi
olotila.yle.fi - Heli Kajo
iltasanomat.fi/muoti-kauneus

Prada tuo uuden älypuhelimen markkinoille

Italian tunnetuimpiin muotitaloihin lukeutuva Prada tuo ensi vuonna uuden älypuhelimen markkinoille. Pradan kumppanina toimii korealainen LG, kuten myös kahdessa aikaisemmassa puhelmessa. Yritysten yhteistyönä syntynyt ensimmäinen puhelin voitti monia muotoilupalkintoja ja oli osaltaan nostamassa puhelimia entistä olennaisemmaksi asusteeksi.

Huhujen mukaant tulevassa puhelimessa on 4.3 tuuman näyttö ja 8 megapikselin kamera. Jutun ylälaidassa on torstaina julkaistu teaser-kuva. Alla puolestaan mediaan vuotanut kuva puhelimesta. Lopullista puhelimen ulkoasua joudutaan kuitenkin vielä odottelemaan.

Pidin ensimmäistä yhteistyöpuhelinta näyttävänä, mutta toinen oli mielestäni vähän tylsä ja ei niinkään ylellisen oloinen. Toivottavasti kolmas sanoo toden, sillä arvokkaampien puhelinten muotoilussa on vielä kehittämistä. Ja ne, jotka tällaisia puhelimia ostavat ovat takuulla valmiita maksamaan muun muassa paremmista materiaaleista sekä tarkemmasta viimeistelystä.

Linkit alkuperäisiin uutisiin ja lehdistötiedotteeseen,

engadget.com
phandroid.com
gsmarena.com

Vastine: se pakollinen homokysymys

Sain tänään vihaisen sähköpostin, jossa koettiin minun iloinneen taannoisesta Glorian päätoimittajan vaihdosta, siksi että "päästiin taas näkyvästä homosta eroon". Rehellisesti tekisi mieli jättää koko kommentti omaan arvoonsa, mutta koen velvollisuudeksi käydä sen nyt kerralla kunnolla selväksi.

Ensinnäkin tämä on pukeutumiseen, tyyliin ja elämään pieniin luksuksiin keskittyvä blogi. Olen halunnut rajata aihepiirin tiukasti ja keskittyä näihin aiheisiin. En jaksa kiinnostua maailman parantamisesta tai poliittisista kysymyksistä, niitä tulee pohdittua jo ihan tarpeeksi muualla.

Toiseksi, koen erittäin raukkamaisena ja lapsellisena tällaisten kommenttien lähettelyn. Palautetta saa ja pitää antaa, mutta ennen palautteen antamista on hyvä lukea teksti ainakin toistamiseen läpi ennen kommentoimista.

Ja kolmanneksi, merkinnässä iloitsin avoimesti henkilövaihdoksesta. Syy ei todellakaan ollut se, että edellinen henkilö olisi ollut ihmisenä jollain tapaa epämiellyttävä tai että hän esimerkiksi olisi seksuaaliselta suuntatumiseltaan esimerkiksi homo. Se ei mielestäni ole kenenkään muun asia kuin henkilön itsensä mitä suuntautumista hän edustaa ja muiden on turha sitä kaivella.

Olen aina tullut toimeen kaikkien kanssa ja en vastusta homoja tai homoutta. Tiedän monia homoja, heitä työskentelee muun muassa muoti-alalla kuin myös monilla muilla aloilla siinä missä heteroitakin. Kannatan että ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat. En kuitenkaan siedä turhaa provosointia suuntaan tai toiseen varsinkaan, jos se on aivan perusteetonta kuten tämä minulle lähetetty viesti.

Pahoittelut, että ilta päättyy näin ikävissä merkeissä. Piristykseksi Mattolaituria ja Freemania.

Markkinahäirikkö Gina Tricot valtaamaan urheiluvaatteita

Kuva: ginatricot.fi

Varsinkin nuorempien naisten suuressa suosiossa oleva Gina Tricot on tuoreen uutisen mukaan tulossa ensi vuonna urheiluvaatemarkkinoille. Aiheesta uutisoi ensimmäisenä Markkinointi & Mainonta verkkosivuillaan viitaten Dagens Handelin alkuperäiseen uutiseen. Urheilumallisto on Ruotsissa tulossa ulos valikoiduissa myymälöissä 06.01.2012.

marmai.fi / Gina Tricot laajentaa urheiluvaatteisiin

Uutinen on siinä suhteessa mielenkiintoinen, että Gina Tricot on onnistunut sotkemaan myös Suomessa muotikauppaa. Monet varsinkin pienemmät valmistajat ja merkkituotteita maahantuovat yritykset ovat pitäneet tätä viimeisenä pisarana, kun ensin muun muassa H&M, Zara ja isompien ketjujen omat halpamerkit ovat vallanneet markkinoita. Ja seuraavana Gina Tricot on työntynyt suurimpiin kaupunkeihin kattavalla kivijalkavalikoimalla.

Vuonna 2009 liikevaihtoa kertyi 31 miljoonaa euroa ja liikevoittoakin 1,7 miljoonaa. Viime vuonna liikevaihto oli 34,8 miljoonaa euroa, mutta tulos painui 1,1 miljoonaa euroa tappiolliseksi. Tosin ketju on laajentunut voimakkaasti viime aikoina ja liikkeitä on avautua ympäri Suomea.

Naisten urheiluvaatteet ovat puolestaan yhä kasvava bisnes. Nykyään lajien kirjo on huima ja varsinkin ryhmäliikunnassa myös oma ulkonäkö on tärkeää. Kuitenkaan kovin innovatiivista muotia ei urheiluvaatteissa olla vielä nähty, lähinnä värejä on käytetty rohkeasti. Onkin mielenkiintoista nähdä millä taktiikalla Gina Trickot lähtee urheiluvaatteisiin. Tuleeko uusia tuotteita markkinoille viikoittain, vai onko kyseessä tavallisempi urheiluvaate kokoelma, joka vaihtuu perinteisempien sesonkien mukaan?

Ainakin perinteisiä urheiluvaatteita myyvillä yrityksillä luulisi jo punteissa tutisevan. Kun matalalla hinnalla, laajalla valikoimalla ja hyvällä myymälävalikoimalla tullaan markkinoille on muutos väistämätön. Voisi ennustaa, että tuotteet tulevat myös jatkossa myyntiin Suomessa. Ainakin mikäli Ruotsissa menestytään.

Kun perinteiset linjat rikkoutuvat - Gucci, Fiat ja J.Lo

Ennen vaatebrändit valtasivat hajuvedet, korut ja matkapuhelimet. Italiassa mennään kuitenkin astetta pidemmälle, sillä nyt on yhdistetty kaksi vahvaa brändiä kun Gucci ja Fiatin pikkuauto 500 löytyvät yhdestä. Amerikan markkinoille tähdätään voimakkaasti ja mainokseen on pestattu vain isolla rahalla liikahtava Jennifer Lopez. Kätevää kun jatkossa kaikki matchaa toisiinsa. Suomeen erikoismallia tuskin koskaan saadaan. Joudumme jatkamaan tylsillä yhden merkin kotteroilla.

kuvat: Fiat

Uutispommi: Sami Sykölle kenkää, Gloria-lehti pelastui

Kuva: marmai.fi

Päivän ja ties vaikka koko vuoden paras uutinen julkaistiin hetki sitten. Sami Sykkö saa lähteä Glorian päätoimittajan pallilta ja tilalle astuu kokenut Minna Juti. Aiheesta uutisoitiin viime viikon lopussa.

marmai.fi: Sami Sykkö lähtee - Minna Juti Glorian päätoimittajaksi

Omat tuntemukset ovat erittäin iloiset, joskaan minulla ei ole koskaan ollut mitään Samia vastaan henkilönä. Hän vain oli väärässä tehtävässä ja väärään aikaan. Myös uudistukset olivat tyyliltään sellaisia, että ne rikkoivat Glorian parhaita puolia jättäen jäljelle vain dramaattisesti laskeneen lehden myynnin.

Samin lähtöä odoteltiin monissa piireissä jo pitkään ja päätös oli Sanoma Magazines Finlandin puolelta se ainoa oikea. Tosin sen tapahtuminen kesti kumman pitkään. Joka tapauksessa parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mitä Minna Juti sitten pystyy tarjoamaan? Hän on juuri oikean tyyppinen henkilö sekasortoiseen ympäristöön. Minnan tausta on vakuuttava ja monipuolinen. Toimittajana hän on alan ehdoton ammattilainen ja hänellä on myös tarvittavaa asiantuntemusta Glorian brändistä, sillä hän on työskennellyt sisarlehden päätoimittajana.

Ensimmäinen Minnan käsialaa oleva lehti tulee tammikuussa ulos ja aion ainakin itse olla ensimmäisten ostajien joukossa. Toki tulee muistaa se, että hänen kädenjälkensä tulee näkyviin vasta useamman numeron jälkeen ja näin toimituksen ulkopuolisena on vaikea analysoida mahdollisia solmuja toimituksen sisällä, jotka hänen ikävänä tehtävänä on purkaa ennen hihojen käärimistä sisällön puolella.

Millaisia tunteita tilanne herättää? Kommentoikaa arvon lukijat.

Myös tylsä bisnespukeutuminen voi säväyttää

Pohdin aiemmassa kirjoituksessa klassisen tyylin arvostuksen puutetta. Nyt haluan antaa esimerkin, joka osoittaa tylsäksi kutsutun bisnestyylin voivan parhaimmillaan olevan todella näyttävää ja jopa uhmakasta.

Sain kiitettävän paljon palautetta sähköpostitse klassista pukeutumista koskien. Oli kannanottoja puolesta tai vastaan ja ilahduttavasti myös klassista pukeutumista arvostavia vielä löytyy. Haluan kuitenkin tarttua kommentteihin, joiden mukaan esimerkiksi housupuku on naiselle tylsä ja eloton pukeutumisvalinta. Lueskelin eilen UK versiota marraskuun Harper's Bazaarista ja silmiini tarttui Sebastian Kimin kuvaama ja Brian Molloyn stailaama kuvasarja. Se osoittaa paremmin kuin yksikään sanallinen perustelu sen, että myös perinteinen bisnestyyli voi olla näyttävää ja itsessään peittäviltä vaikuttavat vaatekappaleet voivat olla rohkeita, kun niitä käytetään taidokkaasti.

Tämä taas osoittaa sen, että esimerkiksi klassisiin vaatteisiin investoiminen ei ole koskaan huono valinta. Esimerkiksi laadukas jakku tai mustat linjakkaat merkkijalkineet eivät ole koskaan pois muodista ja niitä voi kätevästi yhdistellä muihin ostoksiin. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettenkö henkilökohtaisesti arvostaisi modernimpaa pukeutumista tai aktiivista värien käyttöä, mutta mielestäni tiettyjen perinteisten pukeutumisarvojen puolustaminen on aina silloin tällöin paikallaan.

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa. Kiitos myös palautteesta, sitä saa edelleen lähettää niin sähköpostitse kuin juttujen kommenttikentissä.

The Very Best of VERSACE for H&M

Tänään on se päivä Suomessa. Monien hartaasti odottama Versacen H&M:lle suunnittelema kokoelma valtaa Helsingin, Turun ja Tampereen sekä nettikaupan vajaan tunnin kuluttua. Kivijaloissa asioineet ovat päässeet jo omiinsa käsiksi. Ainakin Helsingin Aleksilla kokoelmaa jonotettiin taas tuntikausia. Muun muassa niittejä, kultaa, räikeitä värejä ja viidakkoprinttejä yhdistävä kokoelma on ollut puheenaiheena jo pidemmän aikaa.

Asiantuntijoiden mielestä miesten kokoelma ei juurikaan kehuja saanut. Naisilla sen sijaan suositeltavia tuotteita ovat upeat mekot ja myös erilaiset asusteet, vaikka niitä ainakin Aleksille tulee myyntiin rajoitetusti. Kengät ja laukut eivät ole miellyttäneet monien silmiä ja niiden laatu on kuulemma heikohko. Monille ostajille kuuluisat nahkatakit ovat kokoelman kohokohta ja niitä kokeilemaan päässeet pitivät laatua hyvänä, joskin nahka tuntui varsin pehmeältä.

Eli siis vielä tiivistettynä, jos olet menossa vielä shoppailemaan niin kannattaa keskittyä mekkoihin, nahkatakkiin ja asusteisiin.

Itse päätin jättää shoppailun tällä kertaa väliin. En löytänyt mitään kiinnostavaa, miesten mustat pukukengät olivat ihan näyttävät, mutta nahkapohja sai sanomaan ei kiitos ainakaan täyteen hintaan. Viimeksi shoppailin Lanvinin yhteistyökokelmasta juuri kengät, sillä ne olivat oikeasti hinnan ja laadun osalta erinomaiset, varsinkin kun ne sai ulkomailta puoleen hintaan.

Jos taas pohtii tätä kokoelmaa yleisemmällä tasolla, niin monet ovat syyttäneet kokoelmaan suunnittelijan maineen pilaamisesta. Samaa on ollut aiemminkin ja ymmärrän hyvin näkemyksen. Kun tutun näköiset tuotteet tulevat tavallisten kuolevaisten ulottuville vieläpä puoli-ilmaisina on siinä brändillä tekemistä, että onnistuu jatkossa säilyttämään vakio-asiakkaat. Suurempi ongelma on tuotteiden valtava määrä, vaikka niitä tulee myyntiin rajoitetusti ja pienempiä eriä, on niitä parin viikon päästä nähtävissä Helsingin kaduilla useammalla kuin tavallisesti Versaceen investoivilla. Mutta uskon kuitenkin siihen, että elämän kuuluisi olla nautinto. Ja jos tällaiset vuosittaiset kampanjat voivat sitä tavalla tai toisella edistää pitäisi negatiiviset kommentit jättää omaan arvoonsa. Se on nimittäin upean designin juhlaa. Juuri nyt.

Helena Karihtala - silloin kun klassista tyyliä ei enää arvosteta

Kuva : YLE

Minua on alkanut huolestuttamaan, että klassista tyyliä ei arvosteta enää niin kuin ennen. Aiemmin sanaparsi klassisen kaunis oli käsite, johon monet tähtäsivät pukeutumisellaan. Sitä myös tunnuttiin arvostavan eri tavoin kuin nykyään. Vaatteita ja asusteita ostettiin kestämään aikaa. Monet investoivat esimerkiksi pukuihin ja merkkisaappaisiin ison osan kuukauden palkasta. Olen samaa mieltä, että jokaisen pitäisi löytää oma persoonallinen tyylinsä ja piristää sitä tasaisin väliajoin, mutta en toisaalta kannata joulukuuseksi pukeutumista ja liikaa persoonallisuuden tavoittelua pukeutumisessa.

Olen pyrkinyt omassa pukeutumisessa pitämään oman siistin ja elegantin tyylin, joka yleensä on jopa edellytyksenä bisnestaustaisille miehille. Naisia sen sijaan tunnutaan kohtelevan vielä huonommin, kun enää perinteinen klassinen tyyli ei riitä mihinkään. Vaikka kuinka esiintyy housupuvussa tai näyttävässä kotelomekossa on se tylsää ja mielikuvituksetonta. En voi käsittää minne tämän perinteisen tyylikkyyden arvostus on kadonnut. Kannatan ehdottomasti trendien seuraamista ja pienien jujujen ottamista mukaan pukeutumiseen, mutta minusta on taito pukeutua myös klassisen hillitysti ja säilyttää oma linjansa.

Varmasti tunnetuin esimerkki jatkuvasti kritisoidusta klassista tyyliä edustavasta suomalaisnaisesta on Helena Karihtala. Helena on pyörinyt televisioruuduissa viime vuodet aktiivisesti ja hän on myös tuttu kasvo erilaisissa tapahtumissa ympäri maan. Olen aina arvostanut hänen taitoaan tehdä pienestä suurta. Yksinkertainen on monesti kauniimpaa kuin liika monimutkaisuus ja omaperäisyys. Aiemmin työskentelin hänen kanssaan epäsuorasti yhdessä projektissa ja olin yllättynyt kuinka hän pystyi jatkuvasti pitämään omaa tyyliään yllä lisäten siihen aina uusia yksityiskohtia. Ei ihan helppo tehtävä edes ammattimaiselle stylistille saatika tavalliselle työssä käyvälle ihmiselle.

Ja Helena on vain yksi esimerkki. Suomessa on paljon klassista tyylikkyyttä edustavia naisia ja miehiä, jotka saavat osakseen epäoikeudenmukaista kohtelua. Klassisuus kun on aina muodissa ja erehtymätöntä tyylisilmää ei voi millään rahalla ostaa.

Luova maailma. Keskimäärin yhtä pihalla kuin Sami Sykkö ja GLORIA?

Kuva: Gloria.fi

Koen velvollisuudekseni palata edelleen Gloriaan ja sen tilaan, kun sitä ahkerasti erilaisissa medioissa käsitellään. Kiitos myös innokkaalle lukijalleni Karitalle, joka vinkkasi Gloriaa ja Sami Sykköä kehuvasta blogauksesta. Siinä Pia Sievinen ihastuu uuden lehden kuvitteelliseen rakkaustarinaan, jossa Niina Kurkinen ja Mikko Leppilampi esittävät pääosia. Kirjoittajaa tuntuu kiehtovan erityisesti tarinankerronta ja päähenkilöt.

TS: Viikon silmäys: ovela Gloria

Luin blogauksen useampaan kertaan ja täytyy rehellisesti sanoa, että olen melkeinpä kaikesta Pia Sievisen kanssa eri mieltä. Kommenttikentästä löytyy kohtuullisen hyvin omat tuntoni. Muotikuvat ovat teennäisiä ja niissä esiintyvät vaatteet jäävät olemattomaan sivuosaan. Niina Kurkinen on mallina varmasti ammattilainen ja kaunis, mutta näkisin mielelläni uusia kasvoja Glorian sivulla, kun Kurkisen ja Sykön ystävyyden myötä Kurkinen tuntuu olevan ainakin joka toisen numeron vakionaama jossain muodossa.

Mikko Leppilampea en ole koskaan ymmärtänyt en ihmisenä enkä mallina. Minulle hän on tuttu enemmänkin sinä poikana, joka kiusasi koulussa muita ja vanhemmilla päivillään tullut tutuksi lähinnä baaritappeluiden tuittupäänä. Oli miten oli, en pidä kuvia edes keskinkertaisina. Voin ottaa milloin vaan vanhemman Glorian hyllystä esiin ja näyttää paremmat kuvat. Mieleeni tulee ihan ulkomuistista muutaman vuoden takainen Marica Rosengårdin kuvaama Glorian kansi, jossa juhlavassa puvussa säteili brasilialainen huippumalli Flavia Eberhard. Siinä oli sitä jotain ja mikä parasta koko lehti sen ympärillä oli täyttä timanttia!

Pia Sievisen blogausta kannattaa myös katsoa hieman erilaisesta näkökulmasta, sillä hänet on palkittua Glorian toimesta aiemmin yhtenä Suomen parhaista pukeutujista. Joten objektiivisuudesta on vaikea sanoa tai sitten en vaan ymmärrä hänen ajattelumalliaan. Toisaalta häneltä on tullut myös tällaisia blogauksia, joista en kyllä saa kiinni en sitten millään.

Viikon silmäys: vaatteet pois

KENGÄT - suomalaisen muotiteollisuuden viimeinen mahdollisuus OSA 2

Palatakseni aiempaan kirjoitukseeni olen viime aikoina pohtinut ahkeraan keinoja suomalaisen muotiteollisuuden suunnan kääntämiseen. Jalkineet tuntuvat olevan se juttu, missä olemme pärjänneet ja missä olisi vielä kiviä kääntämättä.

Lupasin viimeksi esitellä yhden idean, jossa voitaisiin innovatiivisesti yhdistellä suomalaista jalkinesuunnittelua ja meidän teollisuuden tarjoamaa materiaaleja koskevaa ammattitaitoa. Nyt kun puuteollisuus on askel askeleelta siirtymässä kohti edullisemman tuotannon maita on meillä jäänyt jäljelle ruostumattoman teräksen tuotanto ja kattava kuitu-osaaminen. Nämä kuidut voisivat olla Suomen ase muita vastaan, sillä meiltä löytyy huipputasoista tietämystä esimerkiksi hiilikuidusta ja sen käyttämisestä mitä moninaisemmissa kohteissa.

Hiilikuitua voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kenkien koroissa, pohjissa tai jopa muussa rakenteessa. Materiaali on kevyttä, kestävää ja oikein käsiteltynä näyttävää. Olen nähnyt useampia konsepteja, joissa hiilikuitua on käytetty materiaalina, mutta niiden käytännön toimivuus on ollut heikko puutteellisen asiantuntemuksen vuoksi ja toisena ongelmana nähdään niiden arvokas hinta. Kun tavoitteena on design-tuote, johon panostettaisiin ja saisimme teollisuuden puolelta viimeisimmän materiaalitietämyksen voisi kysessä olla varsinainen match-made-in-heaven. Merkkikengissä materiaalikustannukset ovat jo normaalioloissa korkeat ja osa kengistä tehdään edelleen käsin, joten hiilikuidun ottaminen mukaan materiaalina ei olisi tässä yhtälössä mahdotonta.

Aiemmin konsepteja on nähty esimerkiksi viime kesän Italian Voguessa ja olen keskustellut yhden itä-eurooppalaisen suunnittelijan kanssa hiilikuidun käyttämisestä jalkineissa. Hän teki lopputyökseen hiilikuitupohjaiset avokkaat, jotka ovat erittäin näyttävät. Mallit eivät kuitenkaan pystyneet kävelemään niillä muutama askelta enempää, sillä materiaalia ei oltu käsitelty oikein ja juuri materiaalin osalta ammattitaitoa uupui. Tässä olisi erinomainen mahdollisuus iskeä markkinoille, joissa hiilikuitu ei ole yleinen jalkinemateriaali ja kun tämä kiinnostava materiaali yhdistettäisiin taitavaan suomalaiseen suunnitteluun esimerkiksi Julia Lundstenin toimesta voisi lopputulos olla historiallinen.

En suoranaisesti ymmärrä miksi tällaista ei ole vielä aiemmin tosissaan kokeiltu. Luulisi, että esimerkiksi suuresti mainostettu Aalto-korkeakoulu voisi toimia tämän idean tiimoilta yhdistäen huipputason suunnittelun ja ensiluokkaisen teollisen materiaaliosaamisen mikäli kukaan olemassa olevista suunnittelijoista ei idealle lämpiäisi. Mahdollisuuksia tämän tyylisessä ideassa ainakin olisi.

KENGÄT - suomalaisen muotiteollisuuden viimeinen mahdollisuus

Kuva: FINSK

Suomen muotiteollisuuden tilaa on kommentoitu ahkerasti. On näkökulma mikä tahansa ei nykytilannetta voi pitää edes hyvänä. Marimekko on ihamuotilalaisella korpivaelluksella, IVANAhelsinki tuntuu jämähtäneen tiettyyn vaiheeseen ennen Paolan Suhosen uutta uraa ja Tiia Vanhatapio on noussut tunnetuksi, joskin marginaaliseksi tekijäksi. Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän pieniä tekijöitä, joilta on turha odottaa lähiaikoina maailman valloittamista.

Kenkäteollisuudella on kuitenkin mennyt paremmin. Minna Parikka on ihastuttanut toistuvasti vintagesta kiinnostuneita ja monia muitakin suomalaisen designing ystäviä, vaikka itse kengät tehdäänkin kaukana Suomesta. Aki Choklat on pääosin miesten jalkineisiin erikoistunut suunnittelija, joka on tehnyt pitkän ja kansainvälisesti menestyksekkään uran. On jopa ironista, että hänet tunnetaan maailmalla Suomea paremmin. Julia Lundsten on brändinsä FINSK:in ohella noussut suursuosioon viimeistään Lady Gagan käyttäessä FINSK:in eksoottiseksi luennehdittavia jalkineita. Hänet myös palkittiin ELLE-lehden vuoden 2010 asustesuunnittelijana. FINSK toimii Lontoosta käsin, jossa Julia myös asuu.

Lyhyenkin perehtymisen perusteella voi huomata jalkinemuodin olevan se tämän hetken ykkösjuttu, kun mietitään kansainvälisiä markkinoita. Edellä mainittujen kolmen suunnittelijan jalkineita on näkynyt aina kansainvälisissä huippulehdissä asti ja niiden myyntiverkosto on laaja. Näkyvyyttä heidän tuotteensa ovat saaneet, kun esimerkiksi artistit ja näyttelijättäret ovat esiintyneet punaisella matolla suomalaista designia edustavissa jalkineissa. Suunnittelijoita kuitenkin yhdistää se, että kotimaastaan huolimatta kaikki operoivat ulkomailta käsin ja myös jalkinetuotanto on jossain muualla, vaikka kaikki kolme edustavat jo huomattavasti hintavampia kenkiä, joita ei missään tapauksessa pidä sekoittaa mihinkään tusinatuotteisiin.

Uskallan kuitenkin väittää, että on olemassa mahdollisuus, joka tarjoaisi ennen näkemättömän tavan yhdistää suomalaista jalkinesuunnittelua ja teollisuuden tarjoamaa materiaaliosaamista. Siitä kuitenkin lisää ensi kerralla.

RIITTA LINDEGREN - Par excellence

Kuva: Otava

En malta olla palaamatta ensimmäiseen blogaukseeni ja Gloriaan. Riitta Lindegren on nimittäin ollut lehtien otsikoissa viimeisten päiven ajan tiuhaan. Hän oli tänä aamuna YLE:n aamu-tv:n vieraana lähinnä uuden kirjansa vuoksi. Vaikka keskustelu keskittyi lähinnä toimittajan toimesta vaan naisten ja miesten aseman ympärille pystyi tästä haastattelusta jälleen näkemään  vilauksen siiitä miksi, Riitta Lindegren on niin arvostettu tekijä maamme muotijournalismin historiassa. Voimakkaan persoonan ohella haastattelusta huokuu huoliteltu käytös ja klassinen pukeutuminen.

Tulin itse ostaneeksi tämän opuksen ja pidän sitä kiinnostavana ensiteoksena. Lindegren on tullut tunnetuksi täsmällisenä ja taidokkaana kielenkäyttäjänä. Nyt kun annetaan mahdollisuus kuvata asioita pidemmän kaavan mukaan annetaan kirjoittajalle myös enemmän vapauksia. Lopputuloksena on kuvaus jännittävästä ajattelusta ja ei niin tavallisen toimittajan arjesta. Ennen kaikkea maukkaita ovat tietyt tapahtumat, joita kirjassa esitellään hauskoin sanakääntein. Voin avoimesti suositella kirjaa aihepiiristä kiinnostuneille ja erityisesti Riitan henkilökuvaa kaipaaville.

Kirjasta kuitenkin päästään siihen tosiasiaan, että suomalainen muotijournalismi kaipaa edelleen hänen kädenjälkeään. En ole koskaan täysin uskonut eläköitymiseen ja siihen, että esimerkiksi toimituksia tulisi uudistaa pelkästään uudistumisen riemusta. Uskoisin, että Riitalla olisi vielä paljon annettavaa maamme muotijournalismille esimerkiksi jossain pienessä vakituisessa kirjoitusroolissa. Suomalainen muotijournalismi on parhaillaan mullistuksen alaisena, kun markkinoille on muutaman viime vuoden aikana tullut useita uusia julkaisuja ELLE ja Olivia etunenässä, mutta kaipaamme edelleen sitä johtavaa persoonaa, joka on nyt siirtynyt kivijalkatoimistoon viettämään naputtelun täyttämiä eläkepäiviään. Sitä eivät toiseksi parhaat tai edes uuden sukupolven ahkerat blogaajat pysty korvaamaan.

Linkki haastatteluun - YLE Areena

Intro - Kuka ja miksi?

Miksi päätit avata oman blogisi?

Olen tosiaan työskennellyt jo useamman vuoden muodin ja vaatteiden parissa. Aloitin perinteisesti myymälän myynitehtävistä, mutta sen jälkeen olen siirtynyt enemmän markkinoinnin ja kokonaisen liiketoiminnan suunnitteluun. Olen työskennellyt muun muassa muotialan maahantuojan agentuurissa ja minulta löytyy myös useamman vuoden tausta toimittajan töistä. Useammat lähellä olevat ihmiset ovat ehdottaneet minulle blogaamista jo vuosia sitten, koin silloin muotiblogien olevan mielenkiintoinen alue. Tuntui kuitenkin järjettömältä blogata samanaikaisesti, kun olin aikakauslehdessä töissä. Nyt kun keskityn muuhun liiketoimintaan oli aika kypsä.

Kuka?

Olen helsinkiläinen mies ja kohta neljännes vuosisataa on ropissut mittariin. Niin kauan kuin muistan olen ollut kiinnostunut muodista ja etenkin erilaisten tuotemerkkien toiminnasta. En koe kuitenkaan olevani mikään äärimmäinen muotifriikki, sillä oma pukeutuminen on klassista ja hillittyä. Muutenkin koen naisten muodin olevan paljon mielenkiintoisampaa, kun vapauksia ja vaihtoehtoja on enemmän. Miesten muodin seuraaminen on melkeinpä puuduttavaa.

Mitä on luvassa?

Pyrin tarjoamaan vahvoja mielipiteitä ja pohtimaan muotia normiblogaajia syvällisemmin. Taustana on oma työura muodin parissa ja siellä saavutetut kontaktit. Tärkeässä roolissa on suomalaisuuden nostaminen esiin ja sen asema kansainvälisen muodin kentässä. Ollaan edelleen kuin neula heinäsuovassa, mutta suunta on oikea. Toivon, että lukijat kommentoivat rohkeasti kirjoituksia ja nostavat samalla omaa mielipidettään esiin. Kaikki palaute on erittäin tervetullutta ja palautteeseen vastataan mahdollisuuksien mukaan.

GLORIA-lehden kasvu, nousu ja tuho?

Kuva: lehtipaja.fi

Olen jo pidemmän aikaa ollut huolestunut Suomen laadukkaimman muotilehden uudesta suunnasta. Gloria on monille suomalaisille edelleen käsite hyvin tehdystä, kunnolliselle paperille printatusta, kuukausittaisesta muoti edellä kulkevasta aikakausilehdestä. Vaikka lehti on suunnattu tietylle lukijasegmentille ovat sen parissa viihtyneet monet lukijankuntaan kuulumattomat kuten nuoret tytöt ja me miehetkin. Glorian salaisuutena oli Riitta Lindegrenin oiva käsitys siitä, mitä kansainvälisistä muodin huippujulkaisuista kuten Voguesta, Harper's Bazaarista ja lukuisista italialaisista alan julkaisusta voi ottaa mallia, mutta muuntaa se hillitympänä suomalaiseen makuun.

Gloria oli käsite. Se ei ollut halpaa ja poukkoilevaa journalismia kansan syviin riveihin. Vaan sopivalla tavalla sivistynyt ja tyylilleen uskollinen julkaisu. Monille Gloria oli selvä valinta julkaisuksi, joka oli pakko tilata kotiin. Muotialan ammattilaiset puolestaan pystyivät vuosien ajan näyttämään ulkolaisille ystävilleen kahden loistavan valokuvaajan töitä, kun Gloria luotti Marica Rosengårdin ja Kira Gluschkoffin ammattitaitoon. Gloriasti pystyi olla aidosti ylpeä. Se on saavutus, joka Suomessa on harvinaista. Kaikki on kuitenkin katoavaista, sillä Riitta Lindegrenin siirtyessä syrjään Sami Sykkö nousi päätoimittajan paikalle. Alku oli lupaava, sillä muutokset olivat hillittyjä ja  etenkin Kirsi Pyrhösen valitseminen kanteen räjäytti potin.

En tunne Sami Sykköä, mutta häntä median välityksellä seuranneena voi häntä pitää Riitta Lindegrenin täydellisenä vastakohtana. Siinä missä Riitta piti tyyliä ja asiallisuutta yllä, on Sami kuin räjähtävä ruutitynnri. Pidän Samia ehdottomasti mielenkiintoisena persoonana, mutta en ole tyytyväinen suuntaan, johon Gloria on hänen käsissään kehittynyt. Lehteä on muokattu voimakkaasti ja sen sisällön painotukset ovat muuttuneet. Sami Sykön mukaan ideana oli tarjota kansainvälistä tunnelmaa ja viedä Gloria uudelle vuosikymmenelle. Minusta suunta on kuitenkin väärä. Vaikka idea kehittää hyvää konseptia on luonteva, eivät muutokset ole erityisen onnistuneita.

Sisällön puolella muodin osuus näyttää vähentyneen ja tilalle on tullut jonninjoutavaa tusinajournalismia, juuri sellaista mitä Gloriaan ei ennen olisi päästetty. Myös ennen Glorian suurimpana valttina pidettyjä editorialeeja on muutettu, sillä nyt vähintään joka toisessa numerossa löytyy sivuja, joissa kuvien voimakeinona käytetään valkoisia palkkeja kuvan molemmin puolin. Tiedän, että monet suositut muotilehdet käyttävät samoja keinoja, mutta mielestäni ne eivät kuitenkaan sovi Glorian tyyliin. Täytyy olla myös aidosti huolestunut Glorian verkkosivujen uudistuksesta. Riitta Lindegrenin aikaan nettisivuihin ei juurikaan panostettu, mutta kaikki sivuilla olevat elementit sentään toimivat.

Nyt uudistunut verkkosivu on sanalla sanoen hirveää katseltavaa. Etusivun yllä ja oikealla sivulla on jättimäiset bannerit, jotka kirjoitushetkellä mainostavat laihdutuslääkettä ja Kauppakalenteria. Taustana toimii halpa kopio Guccin kuuluisasta printistä ja etusivulla keskiössä on humoristisesti kuvattu kasa uusista blogaajista, joiden tasokaan ei mieltä hivele. Muutaman vuosikymmenen takaiseen maailmaan jumiutunut Leinita Airisto haluaa seksikauppaa kuriin ja Ira Wichmann on oppinut Lontoossa, että IKEA:sta ostettavilla pick&drop kalusteilla ei saa luonnollisuutta. Kovin paljoakaan ei vaadi, että ymmärtää kuinka metsässä Sami Sykön luotsaama Gloria nyt on. Ja se kyllä näkyy, ennen niin korkealuokkainen Gloria on ottanut kunnollisen mahalaskun. Irtonumeroita myydään yhä useammin isojen keltaisten alennustekstien sävyttäminä ja nykysuunta on askel kohti lopun alkua. Valitettavaa.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla