keskiviikko 9. marraskuuta 2011

KENGÄT - suomalaisen muotiteollisuuden viimeinen mahdollisuus OSA 2

Palatakseni aiempaan kirjoitukseeni olen viime aikoina pohtinut ahkeraan keinoja suomalaisen muotiteollisuuden suunnan kääntämiseen. Jalkineet tuntuvat olevan se juttu, missä olemme pärjänneet ja missä olisi vielä kiviä kääntämättä.

Lupasin viimeksi esitellä yhden idean, jossa voitaisiin innovatiivisesti yhdistellä suomalaista jalkinesuunnittelua ja meidän teollisuuden tarjoamaa materiaaleja koskevaa ammattitaitoa. Nyt kun puuteollisuus on askel askeleelta siirtymässä kohti edullisemman tuotannon maita on meillä jäänyt jäljelle ruostumattoman teräksen tuotanto ja kattava kuitu-osaaminen. Nämä kuidut voisivat olla Suomen ase muita vastaan, sillä meiltä löytyy huipputasoista tietämystä esimerkiksi hiilikuidusta ja sen käyttämisestä mitä moninaisemmissa kohteissa.

Hiilikuitua voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kenkien koroissa, pohjissa tai jopa muussa rakenteessa. Materiaali on kevyttä, kestävää ja oikein käsiteltynä näyttävää. Olen nähnyt useampia konsepteja, joissa hiilikuitua on käytetty materiaalina, mutta niiden käytännön toimivuus on ollut heikko puutteellisen asiantuntemuksen vuoksi ja toisena ongelmana nähdään niiden arvokas hinta. Kun tavoitteena on design-tuote, johon panostettaisiin ja saisimme teollisuuden puolelta viimeisimmän materiaalitietämyksen voisi kysessä olla varsinainen match-made-in-heaven. Merkkikengissä materiaalikustannukset ovat jo normaalioloissa korkeat ja osa kengistä tehdään edelleen käsin, joten hiilikuidun ottaminen mukaan materiaalina ei olisi tässä yhtälössä mahdotonta.

Aiemmin konsepteja on nähty esimerkiksi viime kesän Italian Voguessa ja olen keskustellut yhden itä-eurooppalaisen suunnittelijan kanssa hiilikuidun käyttämisestä jalkineissa. Hän teki lopputyökseen hiilikuitupohjaiset avokkaat, jotka ovat erittäin näyttävät. Mallit eivät kuitenkaan pystyneet kävelemään niillä muutama askelta enempää, sillä materiaalia ei oltu käsitelty oikein ja juuri materiaalin osalta ammattitaitoa uupui. Tässä olisi erinomainen mahdollisuus iskeä markkinoille, joissa hiilikuitu ei ole yleinen jalkinemateriaali ja kun tämä kiinnostava materiaali yhdistettäisiin taitavaan suomalaiseen suunnitteluun esimerkiksi Julia Lundstenin toimesta voisi lopputulos olla historiallinen.

En suoranaisesti ymmärrä miksi tällaista ei ole vielä aiemmin tosissaan kokeiltu. Luulisi, että esimerkiksi suuresti mainostettu Aalto-korkeakoulu voisi toimia tämän idean tiimoilta yhdistäen huipputason suunnittelun ja ensiluokkaisen teollisen materiaaliosaamisen mikäli kukaan olemassa olevista suunnittelijoista ei idealle lämpiäisi. Mahdollisuuksia tämän tyylisessä ideassa ainakin olisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti