Ihan tavallinen malli Niina Backman on Seppälän kesän kasvo

Seppälän värikkään kesämalliston mainoskasvona on ehkä vähemmän tavallinen malli Niina Backman. Hän kertoo lyhyessä videossa lähinnä omasta suhteestaan ostokäyttäymiseen ja esittelee myös kesäsuunnitelmiaan. Spotti on yrityksen linjan mukainen, ammattitaidokkaasti tehty ja siinä esitellään myös tuotteita, mutta yksi asia vaivaa ainakin omaan silmääni. Se huulipuna. En ole mikään meikkauksen asiantuntija, mutta nuo huulet menevät tuossa jo pelottavan puolelle. Väri on kummallinen ja huulten raja on epäselvä. Lopputuloksena on epäsiisti vaikutelma ja se herättää laadun sijaan vaikutelman, jostain vähemmän mukavista asioista.

Ja jos mennään yrityksen arvojen mukaisesti, niin miksi on alettu ottaa näitä tunnetuimpia kasvoja taas enemmän esille? Eivätkö tavalliset ihmiset olleetkaan tarpeeksi myyviä?

Luovuus ei oikeuta laiskuuteen

Kuva: Vogue Paris 03/12

Olen viime päivät lueskellut muotisuunnitelijoiden haastatteluita eri medioissa. Listalle on mahtunut muun muassa Valentino Garavania, Donna Karania, Tommy Hilfigeriä, Miuccia Pradaa ja Manolo Blahnikia  Erityisen mielenkiintoista on ollut lukea etenkin vanhempien suunnittelijoiden mielipiteitä, jotka poikkeavat huomattavasti nuoremmista kollegoistaan. Enemmän elämää nähneet ja eri sukupolvia edustavat iäkkäämmät alan merkkihenkilöt tuntuvat pääsääntöisesti olevan tyytyväisiä kaikkeen saavuttamaansa ja välillä jopa toivovat, että heistä ei tehtäisi suurta numeroa. Monet ovat kummauksuneet nuorten nykymenoa, jossa yhä useammat nuoret kollegat tuntuvat ottavan elämän turhankin kevyesti.

Aikamme muotisana luovuus on monen suunnittelijan silmissä se näkymätön ja mahtava, jonka voi tavoittaa vain tietyssä tilassa. Sen etsiminen taas oikeuttaa ottamaan vähän turhankin rennosti toisin kuin vanha kaarti teki, joka paiski hommia hiki hatussa aikaan jolloin luovuuden määritelmä oli jotain vallan muuta. Luovuudesta on tullut nyky-yhteiskunnassa melkein yhtä suuri vitsaus kuin inspiraatiosta kirjoittajille. Vanha Hemingway ei paljoa inspiraatoita etsinyt, kun seisaaltaan kirjansa kirjoitti, väkisin mestariteoksensa viimeisteli ja historiankirjoihin itsensä merkkautti.

On väärin todeta, että nykyinen sukupolvi ei tulisi missään onnistumaan tai että nykyiset sekä vielä kouluttautuvat suunnittelijat olisivat laiskoja, mutta pitää sitä sen verran vanhoja asiantuntijoita uskoa, että pelkästään fiilistelemällä tai oikeaa flowta etsimällä se mestariteos ei synny, vaan todelliset luovat innovaatiot löytyvät lopulta ennen kaikkea kovan työn kautta.

Siispä kädet heilumaan, aivot liikkeelle ja menestyksekästä viikonloppua!

Ted Baker vahvasti esillä Stockmannin ansiosta

Olen erään työprojetkin ansiosta päässyt seuraamaan aitiopaikalta muotibrändien näkyvyyttä suomalaisessa mediassa ja suurimpien ketjujen omissa julkaisuissa. Suuria yllätyksiä ole tullut esille, sillä parhaan näkyvyyden saavat pääosin tutut ja turvallit merkit. Ja isot ketjut tuntuvat tukeutuvan omiin yhteistyökumppaneihin entistä enemmän, uusia merkkejä nostetaan välillä rinnalle mukaan, mutta näkyvyys on heikkoa. Pienemmät liikeet puolestaan ovat ennakkoluulottomampia ja voivat panostaa uusien merkkien näkyvyyteen.

Kaikesta on kuitenkin olemassa poikkeuksia ja eräs tällainen on Stockmann. Stockka on tuonut tasaiseen tahtiin uusia merkkituotteita maailmalta nähtäville kotimaisten vaatteiden sekä asusteiden ohelle. Brittiläinen Ted Baker on kuitenkin noussut lyhyessä ajassa yhdeksi ketjun suurimmista syömähampaista. Ted Baker nähkyy vahvasti myymälöissä, netissä sekä yrityksen julkaisuissa. Ted Bakerin tuotteet näkyvät niin miesten kuin naisten vaatetuksen puolella unohtamatta esimerkiksi laukkuja. Tosi sivuhuomiona tuotteiden hinnat eivät ole edullisimmasta päästä verrattuna kansainvälisten verkkokauppojen keskihintoihin.

Pitää brändistä tai ei on ihailtava Stockmannin asennetta tuoda nopealla aikataululla kansainvälinen muotibrändi markkinoille täydnetämään tuttua ja turvallista valikoimaa. Olisi kannustavaa nähdä, että jatkossa muutkin suuert ketjut uskaltaisivat nostaa rohkeasti uusia brändejä niiden vanhojen rinnalle ja jopa suurimpiin mainoksiin tai kampanjoihin. Koskaan ei ole ollut yhtä hyvä aika uudistua kuin nyt kevään korvalla.

Koska muodin pitää olla myös hauskaa

Monesti liikaa muotia seuraavana tuntuu ainakin itseltäni unohtuvan se, että muodin on oltava hauskaa. Olisi toivottavaa nähdä enemmän leikittelyä ja pieniä oivalluksia. Kyseinen kuva on Monclerin tuoreesta mallistosta ja mallina suomalainen Saara Sihvonen, joka on kerännyt kansainvälistä näkyvyyttä. Tuon kuvan nähdessä ensimmäisen kerran tuli hymy huulille ja päivän murheet katosivat hetkessä.

Pahoittelen myös, että blogissa ei ole vähään aikaan tapahtunut suurempia. Olen ollut kiireinen töiden ja opintojen puolella. Ongelmia on aiheuttanut  tietyt haasteet yksityiselämän puolella, mutta kaikesta selvitään. Hyvinkin pian on luvassa asiaa Helsingin alueen outleteista ja esimerkiksi suomalaisesta high fashionista. Kiitos myös palautteesta, vastailen meileihin heti kun ehdin.

Pertti Palmrothin konkurssi, seurauksena Reinot - perästä kuuluu?

Viime vuonna konkurssiin mennyt suomalaiseksi kenkäteollisuuden ikoniksi noussut Pertti Palmroth on ollut otsikoissa uuden kurssin vuoksi. Nyt tuotemerkille on löytynyt ostaja. Reinoista tuttu Reinokauppa on ostanut oikeuden tuotemerkkiin ja Tuire Erkkilä suunnittelee ensi syksynä kauppoihin tulevan malliston. Mukana on vielä mainitsematon myymäläketju ja Reinojen taustalla oleva Arto Huhtinen. Huhtinen on useissa haastatteluissa vakuutellut laadun säilyvän edelleen tuotemerkin imagon tasolla, mutta hintojen laskevan.

Viime viikolla uutisoitu tuotemerkin myynti on aiheuttanut pienoisen kohun, sillä Pertti Palmrothin perhe ja monet kenkien ystävät pelkäävät kaupan kuraavan tunnetun tuotemerkin hetkessä. Etenkin tavoite tehdä Pertti Palmrothin tuotteista paremmin massoille sopiva tuntuu kismittävän monessa osoitteessa. Tilanteen ymmärtää, sillä brändi onnistui historiansa aikana rakentamaan Suomen mittakaavassa harvinaisen laatujalkineiden aseman. Palmrothin tavaramerkiksi muodustuivat yhteistyö monien lentoyhtiöiden kanssa ja monet ovat ne Suomen suutarit, jotka ovat parsineet elämää nähneet Pertit vielä muutaman tuhannen lisäkilometrin käyttökuntoon.

Laatu kuitenkin johti juuri Pertti Palmrothin konkurssiin yhdessä tätimäisen imagon ja esimerkiksi suurien korkojen puuteen ohella. Bisnes on raakaa ja suomalaiset eivät kuitenkaan tunnetusti panosta laatuun, vaan markettitavara menestyy parhaiten vaatteissa ja asusteissa. Esimerkkinä Janina F-vaatemallisto, joka on tahkonnut huipputulosta myymällä jokaiseen kukkaroon sopivia vaatteita. On totta, että heidän tuotteet ovat kaukana huippumuodista. Toisaalta markkinoilla tulee toimia massoja tarkkaillen ja siinä tossukoistaan tunnetut Reinot ovat onnistuneet.

Jäljelle jää kuitenkin useita kysymyksiä. Mitä uusi Pertti Palmroth tekee? Kuka on vielä vahvistamaton yhteistyökumppani? Onko Tuire Erkkilästä suunnittelmaan muutakin kuin tossuja? Ja ennen kaikkea, miten tuotteet tulevat olemaan? Entisen kaltaisen laadun, designin ja edullisen hinnan yhdistäminen kuulostaa mahdottomalta.

Muutosten aika

Kuten aiemmin tuli lupailtua blogi kokee tässä alkuvuodesta tiettyjä muutoksia. Ulkoasu on nyt työn alla ja näyttää keskeneräiseltä, mutta valmistunee piakkoin. Sotku se on kauniskin sotku.

Myös uutta sisältöä on tulossa ja lupailin antaa joitain vinkkejä klassiseen miesten pukeutumiseen. Täytyy pureskella aihetta ennen kuin uskallan kirjoittaa mitään, sillä suurin osa toiveista on jostain kumman syystä keskittynyt James Bondiin. Kuinka siis pukea mies/poikaystävä/veli tai peräti isä James Bondiksi. Haaste johon lupaan vastata, mutta en samalta istumalta.

Viime aikoina myös muodin parissa on tuntunut tapahtuvat paljon, Ivana Helsinki esiintyi edukseen New Yorkissa ja kotimaan myymälöihin on alkanut lumimyräköistä huolimatta virrata ensimmäisiä kevään tuotteita. Olen viime päivät juossut kiiressä ja luvattu Helsingin outlet-kierros saa tässä kuussa jatkoa muun muassa Ruoholahden, ydinkeskustan ja netin kotimaisista outleteista.

Ystävänpäivä meni, nyt on oiva tilaisuus hankkia uusia ystäviä.

L´OFFICIEL - kansainvälisen muotimaailman timantti

Luen jo töiden vuoksi monia kansainvälisiä muotilehtiä. Ja olen jo useamman vuoden tilannut itse muita ja harvinaisempia. Esimerkiksi Saksan Voguen saaminen kotiin kannettuna oli ennen työn ja tuskan takana, mutta nyt lehteä saa kotiin jo kohtuullisen kivuttomasti. Parhaimmillaan luukusta kolahtaa useampia lehtiä päivittäin ja etenkin painavampien erikoisnumeroiden kanssa käy jo postinkantajaa sääliksi, useammin kuin kerran olen joutunut liikkumaan lähimpään postiin hakemaan laatikkoon mahtumattomia eepoksia.

Lehdistä on tullut harrastus ja viimeisen laskennan aikana hyllystä löytyi reilut sata lehteä. Nyt olen joutunut kuitenkin sijoittelemaan lehtiä uusiin koteihin, sillä Helsingissä ylimääräisten varastoneliöiden hinnat ovat kivuliaita. Olen kuitenkin säästänyt aina tärkeitä numeroita, joissa on jotain erityistä kuten juhlanumeroita, erikoisnumeroita tai muuten vaan  mieleen jääneitä yksilöitä. Kaipaisin kovasti mahdollisuutta pitää esimerkiksi kirjastoa tai lehtikiertoa näiden Suomen ulkopuolelta tulevien muotilehtien osalta. Ainakin itse haluaisin tarjota omille lehdilleni lukumahdollisuutta myös muille halukkaille. Niinpä, hyviä ideoita otetaan vastaan.

Halusin nostaa tähän samaan esille mielestäni parhaan ranskalaisen muotilehden eli L´officielin ja tuoreen helmikuun numeron. Michael Robertsin kuvaama ja Monica Pillossion stailaama Afrikkaan keskittyvä kuvakavalkadi on omaan silmääni lumoava. En muista pitkään aikaan nähneeni yhtä kauniita ja samalla kiinnostavia kuvia.

COPENHAGEN FASHION WEEK ja R / H

Kotimainen R/H edutti Kööpenhaminan muotiviikoilla yhdessä Samujin kanssa. Olin odottanut etenkin R/H:n AW 12:ta, sillä viime kesän mallisto oli oivaltava ja pidin myös AW 11 mallistosta. Tällä kertaa täytyy kuitenkin todeta, että petyin hieman nähtyyn lopputulokseen. Vaatteissa on edelleen havaittavissa R/H:n suunnittelua etenkin yläosien osalta, mutta jotenkin kokoelmasta jäi tasaharmaa mielikuva.

Kokoelma esitteli tumman palloprintin, mustavalkoisen kolmioista muodostuvan hieman viidakkomaisen printin sekä paljon mustaa eri sävyissä. Omaan silmääni palloprintti näytti vähän omituiselta ja kolmiot puolestaan ärsyttivät silmää. Parasta osuutta olivatkin kokomustat kokonaisuudet. Esimerkiksi pitkä ulkotakki näytti kiinnostavalta ja pidin myös yhdistelmästä, jossa oli valkoinen yläosa mustilla olkakoristeilla ja mustilla housuilla. Olisin kuitenkin kaivannut ehkä lisää oivalluksia, joita suunnittelijat ovat aiemmin esitelleet. Toisaalta ehkä maltillisempi linja on kaupallisesti varmempi tulonlähde.

Kuvat: Copenhagen Fashion Week®

Näkemys - Glorian uusi alku karikkoineen kaikkineen

Kuvat: gloria.fi, Gloria 1992

Lupasin aiemmin palata uuteen Gloriaan, sen jälkeen kun ehdin rauhassa perehtyä ensimmäiseen numeroon ja nettisivuille luvattuihin muutoksiin. Nyt on hyvä aika avata tiettyjä juttuja ja kertoa tuntemuksista. Tätä varten olen lukenut tammikuun numeron läpi useampaan otteeseen sekä keskustellut niin muodin parissa työskentelevien kuin myös innokkaiden lukijoiden kanssa. Ryhmään kuului muun muassa ammattikuvaaja, eräs Suomen tunnetuimmista meikkiartisteista ja useammasta Glorian lukijasta, jotka ovat tilanneet lehteä elinkaaren alusta tai alkupuolelta. Muodostin kuitenkin seuraavat ajatukset pääosin oman syvemmän pohdinnan seurauksena.

Mielestäni positiivisia asioita on tapahtunut. Nykyinen tiimi on ollut mukana erilaisissa rooleissa lehden kultaisina vuosina ja tämä nippu on nimien osalta journalistisesti tasokas. Lehden rakenne varmasti muodostuu tulevien numeroiden myötä yhä enemmän uuden päätoimittajan mielen mukaiseksi. Ensimmäinen pelko on tietysti se, että päätoimittaja oivaltaa eron Glorian ja sen sisarlehtien välillä. Muoti on aina ollut eräs tärkeimmistä Glorian osa-alueista ja omaan silmään se saisi näkyä myös lehden rakenteessa. Musiikki ja taide ovat toki kiinnostavia ja Glorian sisälltöön kuuluvia elementtejä, mutta lukijoiden kannalta muotia olisi tavalla tai toisella korostettava.

Sisarlehdet toimivat varmaan jatkossakin paremmin ikkunoina yksityiskohtaiseen tietoon antiikista, kulinarismista ja kodin sisustamisesta. Glorian roolina on ollut monipuolinen, joskin pukeutumiseen ja lifestyleen painottuva julkaisu. Hinnoitteluun on vaikea vielä puuttua, sillä ainakin tammikuun irtonumero oli taas tarjouspaketissa. Toivoisin todella, että tästä tarjouslinjasta siirryttäisiin pois. Olen tietoinen verotuksen muutoksista ja jatkuvista hintojen korotuspaineista, mutta koen Glorian olevan niin tasokas julkaisu, ettei jatkuva tarjoushinnoittelu tee sen imagolle hyvää.

Ensimmäinen numero vaikutti pääosin hyvältä ja freesiltä. Alkuun epäilyttänyt Tuomas Enbuske tuntui keskittyvän rahaan ja on mielenkiintoista nähdä millainen hänen linjansa tulee jatkossa olemaan. Muun muassa omien blogiensa puolella linja on rajumpi ja monet kirjoitukset ottavat vahvasti kantaa aiheisiin. Kuvien ja muun sisällön osalta on vielä liian aikaista tehdä tarkempaa analyysiä. Pisteet on kuitenkin annettava Sonia Huhtalan nappaamisesta mukaan numeroon, hän on tehnyt upeaa uraa mallina ja se tuntuu jatkuvan edelleen.

Riitta Lindegren 1992

Selvästi suurin pettymys on kuitenkin nettisivujen muutos. Askeleita parempaan päin ei juuri ole tapahtunut. Mainoksia on sivujen tekstiin nähden aivan liikaa ja bannerit ovat myös sisällöltään sopimattomia sivujen yhteyteen. Lehden imagon kannalta on epäilyttävää nähdä etusivulla mainoksia ulostuslääkkeistä, halpahallien alennusmyyntien loppurysähdyksistä ja porakoneiden vuokraamisesta. Mainokset on kohdistettu häpeällisen huonosti tai sitten kohdistamista ei ole tehty lainkaan. Nyt olisi aika viimeistään herätä tässä asiassa.

Nettisivujen houkuttelevuus on myös matalalla tasolla, informaatiota on vähän ja syitä nettisivuille vierailemiseen pitää pohtia kauan. On hyvä, että Minna Juti on selvästi päättänyt aktivoida nettisivuja, mutta materiaalia pitäisi lisätä moninkertaisella vauhdilla. Enemmän kuvia, videoita ja materiaalia, josta lukijat kokevat saavansa lisäarvoa ja kokemuksia. Myös blogit tuntuvat puuttellisilta. Edelleen. On ilahduttavaa nähdä Minna Jutin päivittävän blogiaan viikottain, mutta myös muiden blogaajien olisi aktivoiduttava. Ei huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna, vaan välittömästi.

Blogaajia olisi pohdittava uudestaan. Esimerkiksi Jenni Arbeliuksen tuoreimmassa blogauksessa on kolme virkettä ja sisältöä ei senkään vertaa. Ira Wichmannin blogaus taas jatkaa samaa linjaa, tunne sen luettuaan on sama kuin halolla olisi lyöty päähän. Ei näin. Hänen blogauksissaan poukkoillaan sekavasti aiheesta toiseen, sotkien mukaan loraus Lontoota, tippa työelämää ja mausteeksi aina mitä kielen päälle sillä hetkellä sattuu löytymään. Stay classy Finland, palataan! oikeastaan vain kruunaa pannukakun. Ehdottaisin, että hänet siirettäisiin muihin tehtäviin. On toisarvoista, vaikka oma äiti olisi aiemmin tehnyt juttuja samaan lehteen. Jokaista tulee kohdella yksilönä ja väkisin ei kannata mitään yrittää, hyväksi blogaajaksi oppii vain ajan kanssa. Glorian verkkosivu on väärä paikka harjoitteluun.

Hämmästelen sitä, ettei nettisivuille ole pestattu parempia blogaajia. Esimerkiksi nykyiset paperiversion kolumnistit voisivat tuoda sivulla esiin uusia näkökulmia. Työhön voisi palkata esimerkiksi hiljalleen kuihtuvan SARA-lehden huippublogaajat Kristina Dragonin ja Raisa Cacciatoren. Dragon muistetaan edelleen Gloriasta ja mielestäni hän on edelleen vastuussa useista Glorian parhaista jutuista koko lehden historiassa. Cacciatore on puolestaan vertaansa vailla oleva pehmeiden arvojen pohtija, joka onnistuu yllättämään kerta toisensa jälkeen. Lopuksi pitää huomauttaa, että vaikka blogit mahdollistavat lyhyiden viestien kirjoittamisen odottaa Glorian tasoisen lehden verkkosivuille päätyvä lukija korkealaatuista ja sisällöllisesti kattavaa lukuelämystä ihan blogeistakin.

Lopuksi haluan ilmaista toiveen, että Riitta Lindegren palaisi muista tehtävistä nostamaan Gloriaa takaisin kukoistukseen esimerkiksi aktiivisen blogaajan roolissa. Se voisi olla yksi pieni, mutta merkittävä teko. Seurauksena lehti pääsisi takaisin jaloilleen ja se kehittyisi askeleittain 2010-luvun haasteisiin. Olisi myös syytä vahvasti pohtia useamman muotia käsittelevän blogaajan käyttämistä. Pakkaa voisi piristää esimerkiksi muotialaa tuntevalla miespuolisella blogaajalla, sillä vaikka Sami Syköllä oli vaikeutensa Glorian kanssa toi hän myös onnistuneita virtauksia lehteen erilaisen ajattelun muodossa. Vastakohtia ja mielipiteitä on oltava, siitä kiinnostava kokonaisuus muodostuu.

Missit ja muoti, missä yhteys?

Jokainen trumpetti tuntuu nyt soittavan missejä ja heihin liittyviä päivittäisiä enemmän tai vähemmän kohujen värittämiä otsikoita. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jotenkin on tullut oikein vastenmielinen kuva tästä missitouhusta ensin sen viime vuoden mediamylläkän jälkeen ja nyt tämän uudistuneen kiertueen jatkuvan rummutuksen aikana. Kierrän kaikki aiheeseen liittyvät otsikot kaukaa ja jokainen median väline tuntuu olevan täynnä tätä samaa jauhantaa.

Ja auta armias sitten kun missi valitaan, siitä alkaa vielä parin viikon mediamylläkkä, jossa kaivetaan esiin luurankoja siitä kuinka Miss Suomi kuusivuotiaana käyttäytyi koulussa ikävästi jotain toista kohtaan ruokalan jonossa tai kun yksi perintöprinsessoista on kokenut kovan kohtalon isän ollessa alkoholisti ja äidin muuten vaan kelvoton tapaus. Kiitos, jo riittää.

Koko missikonseptin mielekiintoisin asia on kautta aikojen ollut sen kansainvälinen ikkuna maailmalle. Ennen vanhaan se oli ainoita tapoja nuorelle naiselle päästä pois pimeästä pohjolasta. Nykyään glamour on ehkä hieman laskenut, mutta tilalle on tullut entistä vahvempaa julkisuutta kotimaassa. Kansainväliset kilpailut eivät myöskään ole olleet mikään suuri menestystarina, vaan sieltä on tultu vuosi toisensa jälkeen maitojunalla kotiin ja yleensä haukuttu kaikki mahdolliset tahot tuomareista aina ymmärtämättömään poikaystävään.

Oikeastaan ainoa mielenkiintoinen asia kilpailuissa on ollut muutamien mallien ja muoti-alan vaikuttajien löytyminen kilpailun kautta. Nina Sevelius, Anna-Liisa Tilus ja Karita Tuomola eivät ehkä ole yltäneet kansainväliseen menestykseen, mutta he ovat olleet kansallisesti menestyneitä malleja. Myös monia muodin parissa nykyään tai aiemmin vaikuttaneita on löytynyt alun perin kilpailun kautta. Harvemmin kuitenkaan huomataan, että koko missi-instituution ja muotimaailman välillä on Berliiniäkin suurempi muuri. Ei misseistä tule malleja kuin harvoin ja misskilpailuun osallistuminen ei ole mikään varsinainen ansio etsiessä muotialalta vakavampia työtehtäviä.

Helena Karihtalasta tuli Seksi-Helena

kuvat: iltalehti.fi, iltasanomat.fi

Aiemmin klassisesta pukeutumisesta kiitosta saanut Helena Karihtala on päässyt tänään keltaisen median silmään. Kun on ilmeisesti hiljainen uutispäivä ja toimittajien osaaminen jossain surkuhupaisan tietämillä on keksitty taas niin sanottu uutinen. Helena Karihtalan tuoreimmassa julkisessa esiintymisessä on virhe. Rintaliivit ilmeisesti puuttuvat. Lopputuloksena on leimaaminen ja kissojen kokoiset skuupit. Aiheetta luonnollisesti.

Kuvissa näkyy kaikin puolin tyylikäs Helena, jolla on loppuun saakka mietitty look. Hänen povensa ei näytä mauttomalta eikä se ole epäasiallisesti esillä tai mitään muutakaan. Kuvien perusteella ei pysty päättelemään mitä Helenalla on puvun alla ja se taas ei ole kenenkään muun asia kuin Helenan itsensä. Jälleen kerran aiheeton ja skuuppimainen uutinen, jolla turhaan yritetään kalastella asiakkaita. Häpeäisin itse, jos olisin edellämainituista uutisista vastuussa.

Eniten ottaa päähän - pääsylipputrokarit

Tänään menetin taas yhdet liput mielenkiintoiseen seminaariin, kun niin kutsutut lipputrokarit päättivät hankkia lähemmäs kolmesataa lippu vajaassa minuutissa. Tähän pitäisi puuttua jotenkin. Bisnes on pyörinyt monissa isommissa viihde- ja urheilutapahtumissa, mutta nyt se tuntuu siirtyneet kaikkiin mahdollisiin pääsylippuihin. Olen periaatteessa sitä mieltä, että kaikenlaista liiketoimintaa tulee kannustaa, mutta tämä on kyllä poikkeus.

Olisi toivottavaa, että jatkossa liput myytäisiin henkilökohtaisina ja kitkettäisiin nämä pimeä bisnes, jossa lippuja sitten myydään viimeisillä hetkillä tähtitieteellisiin hintoihin. Tätä voisi kokeilla suosituimmissa tapahtumissa ja sitten myöhemmin siirtää sen käytännöksi jos tulokset ovat positiivisia.

Kilpailun arvonta on suoritettu, suomalaisella muodilla vielä toivoa

Suoritin kilpailun arvonnan äsken, eilisen käytin vastausten analysointiin, sillä monelta puuttuui vastauksesta sähköposti-osoite ja täten otin mukaan arvontaan vain vastaajat, jotka olivat lukeneet ohjeet. Keskustelua käytiin kuitenkin ahkeraan ja arvostan etenkin vastaajia, jotka malttoivat paneutua vastaamiseen ja esittivät konkreettisia ratkaisuehdotuksia.

Marimekko nousi ehkä vähemmän yllättäen tunnetuimmaksi suomalaiseksi muotibrändiksi. Hyviä haastajia olivat kuitenkin kovassa nosteessa oleva Katri Niskanen, sekä tutut Aki Choklat, Samu-Jussi Koski, Mert Otsamo, Minna Parikka ja Paola Suhonen. Myös erilaisia toimenpiteitä esitettiin hanakasti ja varmasti yhdistämällä kaikki ehdotukset saataisiin suomalaiset muotibrändit lähemmäs maailman huippua. Hienoja ideoita!

Kilpailun onnekkaille voittajille ilmoitan voitosta vielä tämän päivän aikana sähköpostitse. Onnittelut. Kiitos myös kaikille osallistujille, positiivisen palautteen vuoksi uusi kilpailu on tulossa joskus lähitulevaisuudessa.

Katri Niskasta on kehuttu myös tänä aamuna Mademoiselle Pigalle! blogia ylläpitävän Irene Naakan toimesta Iltalehden verkkosivuilla. Vaikka jutussa ei mitään suurta nähdä on kuitenkin kiva huomata, että Katri Niskanen saa palstatilaa ja pääsee tätä kautta yhä useamman tietoisuuteen. Siitä siis kiitokset kuuluvat myös Irenen suuntaan.

iltalehti.fi - Katri Niskasen läpimurto maailmalle kulman takana?
mademoisellepigalle.indiedays.com

"Vuoden parasta aikaa"

Hyvä ystäväni soitteli minulle eilen ja jutteli varmaan puolen tunnin verran alennusmyynneistä. Hänestä ne ovat vuoden parasta aikaa ja nyökyttelin salaa niin voimakkaasti, että niska on ollut koko päivän kipeä. Alennusmyynneissä yhdistyy melkeinpä kaikki shoppailun parhaat puolet ja sitä voisi jopa romantisoituna pitää sosiaalisena tapahtumana, joka kerää erilaiset ihmiset yhteen samojen laarien ääreen shoppailemaan muun muassa vaatteita.

Tuskin on kovinkaan suuri salaisuus, että on itse ollut alennusmyyntien suuri ystävä. Perinteisesti miehet eivät ole juurikaan kiinnostuneet muodin ostamisesta ja vielä vähemmän alennusmyynneistä. Viime kesänä alennusmyynneissä samoja Jumbon Stockkan vaatekasoja tonki muuan Jaakko Selin ja keskustassa puolestaan hyppelehti tarjousten hullaannuttama Jorma Uotinen. Tavalliset tallaajat ovat jääneet perinteisesti kotiin. Nyt kuitenkin kaikki on muuttumassa ja kuten YLE:n illan uutisista kuulimme on miesten puketuminen heräämässä täällä kylmässä pohjolassa. Tästä hyötyvät niin miehet kuin myös puolisot, siskot ja äidit, jotka voivat ehkä viimein huomata miesten oppivan pukeutumaan paremmin.

Ja asiaan, tuli sitä taas tänään tehtyä hetkinen lenkki Helsingin ydinkeskustassa. Ihmisiä oli liikkellä varsin runsaasti ja joissain paikoissa jopa ruuhkaksi asti. Muodin parissa työskennelleenä voisin pitää tuotevalikoimaa kohtuullisena. Alennukset olivat tyydyttäviä ja tuotteita oli tarjolla noin yleisesti runsaasti. Itse herään vasta kun alennukset ovat 40% tietämillä tai yli sen. Olen ostanut paljon klassisia tuotteita ja etenkin farkut, hyvät nahkakengät sekä yleinen bisnespukeutuminen ovat kuuluneet omiin suosikkeihini. Parhaat alennukset tuntuvat kuitenkin siirtyneen nettiin ja kansainvälisiin verkkokauppoihin. 

Laadukkaita merkkituotteita voi saada hyvillä alennuksilla ja ainakin Englannissa ja Italiassa on tuotteista nyt ylitarjontaa. Ehkä taantuma on syypää, mutta kuluttajat voittavat, sillä nyt varastoissa on perinteisiä alennusmyyntejä enemmän täytettä ja tuotteita riittää pidemmäksi ajaksi kuin tälle päivälle tai huomiselle. Toivon kaikille onnea tarjousten metsästämiseen ja muistutan jälleen klassisen pukeutumisen eduista!

Toivottavasti kaikilla oli myös rentouttava joulu. Omista paketeistani kuoriutui muun muassa Kenzon upeita tuoksuja ja hemmottelulahjakortti kylpylään. Kyllä nyt taas kelpaa odottaa tammikuun uusia haasteita.

Vanha mielipide - IvanaHelsinki, Dusty ja Tiia Vanhatapio

Sain tiedon, että aiempaa merkintääni suomalaisen muodin tulevaisuudesta on lainattu Tampereen yliopiston verkkopaperiin, joka on Toni Virtasen käsialaa. Teksti on mielenkiintoista, helppolukuista ja siinä on käytetty monia arvovaltaisia lähteitä. Suosittelen sen lukemista, jos suomalaisen muodin tulevaisuus kiinnostaa ja etenkin mikäli IvanaHelsingin, Dustyn tai Tiia Vanhatapion tuotteet ovat lähellä sydäntä.

On kiinostavaa nähdä, että blogaustani pidettiin Claudia Cifun mielipiteen vastakohtana. On hienoa nähdä, että joku tutkii aihetta ja tekee aihepiiristä casestudynä syvempää analyysiä. Vain tällä tavoin suomalainen design voi kehittyä ja saavuttaa lisää medianäkyvyyttä. Kiitos Tonille ja menestystä tulevaisuuteen.

uta.fi - Toni Virtanen: Young Finnish Fashion Designers fast-paced

Marni for H&M - uutta tietoa

Taannoin uutisoidusta Marnin ja H&M yhteiskokoelmasta on tihkunut mediaan uutta tietoa. Kokoelman mainosvideo on kuvattu Suomen juuristaan tutun Sofia Coppolan ohjaamana. Kuvaus tapahtui Afrikan puolella Marokkossa lokakuun aikana. Coppola on vastuussa mainosfilmistä, joka tulee pyörimään televisioissa ja elokuvateattereissa.

Coppola myös ohjaa ja suunnittelee printtiin tulevan mainoskamppanjan. Kokoelma tulee siis valikoituihin myymälöihin 8.3.2012. Yhteensä myyntipisteitä on noin 260 ja ainakin osa tuotteista on saatavilla totuttuun tapaan myös nettikaupasta.

Coppolan palkkaaminen on mielenkiintoinen ratkaisu, sillä hänellä on vahvaa kokemusta etenkin elokuvien parista. Saa nähdä millaiset kyvyt hänellä on yhdistää kaupallisuutta ja omaa visiotaan etenkin printtimedian puolella.

Viimeisen viikon vinkki, mitä miehelle joululahjaksi?

Jouluun ei ole enää kauaa, silti yhtä useampi tuntuu vielä tuskailevan lahjojen kanssa. Etenkin miehille tuntuu olevan mahdotonta ostaa järkeviä lahjoja. Koen velvollisuudekseni miehenä esitellä muutamia hyviä ideoita ystäviltäni ja itseltäni, toivottavasti ne auttavat hädässä ja paketit ehtivät konttiin.

Aluksi kannattaa muistaa, että jokainen mies on yksilö siinä missä nainenkin. Kaikki miehet eivät välttämättä pidä urheilusta, kaljoittelusta tai Led Zeppelinin musiikista. Onkin aina hyvä suhteuttaa lahja sen saajaan ja esimerkiksi vaatteissa antaa lahjaksi vain tuotteita, jotka ovat varmasti oikeaa kokoa.

Alla muutamia hyviä lahja-ideoita.

Hajusteet ja ihonhoitotuotteet: En tunne yhtäkään miestä, joka ei olisi tyytyväinen esimerkiksi Bossin aftershavesta tai laadukkaasta toilettisetistä. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota tuotteiden sisältöön ja esimerkiksi perinteisten joulupakkausten imagoon. Monille AXE:n halpispaketit osoittavat lähinnä huonoa makua ja yksi oiva idea on tehdä oma lahjapaketti, johon kokoaa esimerkiksi kotimaisia miesten ihonhoito- ja hajustetuotteita.

Kenkälaatikko: Tuote, joka kuulostaa monista järjettömältä olisi ainakin omaan käyttööni tarpeellinen. Hieman yksinkertaista tuotetta voi parantaa täyttämällä sen jollain hauskalla yllätyksellä. Tuotteiden kunnolliseen säilytykseen ei kiinnitetä nykyään huomiota ja hienot pukukengät voivat olla kenkäpinon alimmaisena.

Matkalaukun taskuvaaka: Yleiskäyttöinen apuväline, joka olisi monen liikematkaajan mieleen. Helppo ja nopea käyttää, joskin pukin tulee olla tarkkana korkeahkon hintalapun kanssa. Markkinoilta löytyy jo eri valmistajien tuotteita ja halvimmat ovat huomattavasti edullisempia.

USB-muistitikku: Tylsä ja tavallisen lahjanantajan valinta. Niille on kuitenkin käyttöä. Nykyisten tiedostojen koon kasvaessa, tikun olisi syytä olla vähintään 4 GB:n kokoinen ja mielummin suurempi. Markkinoilta löytyy myös muistikortteja joihin on integroitu MP3-soitin ja kuulokeliitäntä.

Herrainkynä: Vaikka maailma on menossa virtuaalisen suuntaa arvostaa nykyisessä maailmassa myös tiettyjä perusarvoja. Kunnollinen muste- tai kuulakärkikynä, joka tuntuu hyvältä ja jolla voi tehdä muistiinpanoja tuntuu olevan sukupuuttoon kadonnut. Sinun tehtäväsi on korjata tämä ongelma. Esimerkiksi Mont Blanc?

Juomalasit: Taas lahja, jota moni ei ymmärrä antaa. Itse olisin ikionnellinen muutamasta näyttävästä esimerkiksi kristallisesta juomalasista, jotka tuntuisivat hyvältä kädessä ja olisivat myös näyttäviä. Mielikuvissa pyörivät Finnarin vanhan loungen viski-lasit, jotka olivat niin lähellä täydellisyyttä.

Ei näin! Otin esille myös muutaman lahjan, joita tulee välttää tai joihin liittyy riskejä.

Partakone: Hygieniatuote, jonka antaja luulee tekevänsä palveluksen. Tutkimuksen mukaan miehille parta on kuitenkin eräs kehon henkilökohtaisimmista asioista. Se taas tarkoittaa, että osa voi kokea partakoneen hieman loukkaavana tai huonona lahjana. Hurjimmissa vertauksissa partakoneen antamista miehelle on verrattuna kuukautissuojien antamiseen naisille. Kannattanee antaa vain perheen sisällä.


Villasukat, kravatti tai boxerit: Ne ikuiset joululahjat, joiden saaja tuskin ilahtuu. Kaikista helpoimmat ja tylsimmät lahjat masentavat varmasti. Jos aikoo antaa tylsän lahjan voi sitä kuitenkin yrittää piristää. Esimerkiksi sukkien sisään eksynyt lentolippu tai boxereiden välistä löytyvä lahjakortti voivat vielä pelastaa mustalta joululta.

Menestystä viime hetken lahja-apajille! Ja rauhaisaa joulun odottelua!

Talvipukeutumista suomalaiseen talveen?

Talvet eivät tunnu olevan entisensä. Viime vuosi oli poikkeus. Nyt Helsingissä nautitaan joulukuusta vetisissä ja loskaisissa merkeissä. Jos ei sattuisi kalenteriin katsomaan voisi säätä pitää loppusyksyisenä.

Tällaiset brittiläiset talvet mahdollistavat kuitenkin paljon enemmän pukeutumismahdollisuuksia, kun ei ole pakko pukea itseään muodottomaksi toppamöykyksi. Nyt välikausivaatetuksella pärjää pidempään ja siihen voi yhdistellä ohuempaa eurooppalaista talvipukeutumista.

Nuorison hiteiksi ovat muodostuneet vuoratut talvitennarit. Iäkkäämpi kansa taas on löytänyt muun muassa pitkät nahkatakit ja perinteisempiä talvisaappaita näyttävämpiä ratkaisuja.

Yksi asia kuitenkin vaivaa ainakin itseäni. En ole löytänyt hyvää talvipäähinettä. Pipoa tulee käytettyä pakon edessä. Se ei kuitenkaan ole hyvä ratkaisu hiusten kannalta. Nyt olisikin siis aika keksiä lauhempiin talviin soveltuva päähine, niin naisille kuin miehille.

Published with Blogger-droid v2.0.1

Tanssit on tanssittu - Mitä jäi käteen? Korhola, Vartiainen & Koullias

Itsenäisyyttä on juhlistettu ja puhetta Linnan juhlista on ollut ehkä jopa ennätyksellisen paljon. On ilahduttava nähdä, että pukeutumisesta ollaan entistä kiinnostuneempia. Pitäisi kuitenkin muistaa, että puvut ja korut eivät saa vallata liian paljoa palstatilaa. Itsenäisyyttä juhlistettaessa pitää ensisijaisesti keskittyä itse asiaan. On hauskaa, että suomalaiset tuntuvat pärjäävän monilla eri elämän alueilla ja myös, että suomalaista desginia näkyi linnan käytävillä. Kuitenkin oli myös vähintään kohtuullista, että kansainvälisiä asuja ja multikultuurisia vaikutuksia näkyi, sillä Suomi on kansainvälinen - ja pärjää vain, jos se pystyy toimimaan omilla vahvuuksillaan entistä kiivaammassa kilpailussa.

En ehtinyt keskittyä pukuloiston seuraamiseen riittävästi, sillä muut juhlakiireet veivät pääosan ajasta. Ajattelin kuitenkin listata kolme makuuni onnistuneinta pukeutujaa ja pari epäonnistujaa.

Onnistujat TOP 3

1. Eija-Riitta Korhola

Tämä nainen on pukeutujana magiaa. Hän on epätyyppillinen suomalainen, sillä tuskin koskaan Eija-Riitta näyttää huonolta. Linnan vakiovieras on ollut aina tyylikäs ja taitava pukeutuja, joka onnistuu vuosi toisensa jälkeen. Pukeutumista voisi kutsua klassisen tyylikkääksi ja oman tyylinsä tämä euroedustaja on löytänyt jo aikaa sitten, mutta hän päivittää sitä oppikirjamaisesti. Tämän vuoden asu on onnistunut. Puvun väri sopii kantajalleen ja avoin, mutta sopivan peittävä yläosa tekee kunniaa hänen ryhdikkäälle ylävartalolleen. Puvun kaventuvat linjat vievät huomion hoikkaan keskivartaloon. Kokonaisuuden kruunaa kampaus, kaunis meikki ja pienet yksityiskohdat, kuten viimeistellyt kynnet sekä pukuun sopivan korut. Bravo!

2. Jenni Vartiainen

Mediassa odotettiin kuuta taivaalta ja sellainen myös maahan tippui. Puvun väri oli uusimpien trendien mukainen ja pidin erityisesti korujen yhteensopivuudesta asuun. Clutch on näyttävä, joskin sen väri ei välttämätttä sovi oikein pukuun. Upea ja kansainvälisesti näyttäävä kokonaisuus, jossa minua jäi kuitenkin vaivaamaan yksi asia. Vaikka asiantuntijat ovat kiitelleet onnistunutta meikkiä ja kampausta, en ole samaa mieltä. Kampaus näyttää vähän väkinäiseltä ja ennen kaikkea huulipuna ei tee kokonaisuudelle oikeutta. Omituinen sävy sopii kyllä puvun kanssa yhteen, mutta se näyttää siltä, että väri olisi levinnyt ja katsottaessa pelkästään kasvoja tulee huulista mieleen lähinnä New Yorkin sivukujilla päivystävät ilolintuset. Perin ikävä mielikuva muuten onnistuneeseen kokonaisuuteen.

3. Mirella Koullias

Aikoinaan Mirellaa meikannut naispuolinen ystäväni totesi, että turha sitä Mirellaa on odottaa, kun se näyttäisi hyvältä missä vaan. Totta tai ei, oli Mirella vallassaan upea, vaikka vierellä kirmasi kivikasvoinen aviomies. Musta toimii aina ja yhdistettynä tummiin hiuksiin sekä voimakkaan tummaan meikkiin on lopputulos tyrmäävä. Ja korutkin istuvat hyvin pukuun. Pieni kritiikin siemen jää puvun ala-osaan, sillä ainakin omaan silmääni puku olisi näyttänyt jopa paremmalta ilman turhia röyhelöitä. Joka tapauksessa yksi kolmesta kuningattaresta.

Epäonnistujat

Tähän on turha lisätä kuvia, sillä en halua pilata esteettistä kokemusta. Ensimmäinen epäonnistuja ja pukukoodiston tyrmääjä oli Silvia Modig. Niin käsittämätön ja halventava asu, että turha edes kommentoida. Työläisten teatterin pukuvarastosta löytyi armeijan ylijäämää? Toinen pieni hairahdus oli Marco Bjurströmilla. Tyypillisesti onnistuva ja ikuisesti iloinen Marco teki kyllä virheen kenkien kanssa. Räikeän punainen ei sovi näihin juhliin ainakaan miehen jaloissa. Kengät itsessään olivat upeat, mutta ne olisivat toimineet paremmin toisen kaltaisessa tilaisuudessa. Mielestäni miehet voisivat leikitellä kengillä linnassa lähinnä erilaisten materiaalien sekä sävyjen kanssa.

Ja innolla odottamaan seuraavia juhlia!

Kuvat: iltalehti.fi, hs.fi, menaiset.fi

Marimekko kokeilee konttikauppaa

Viikon kiinnostavin ja samalla oudoin uutinen koskee Marimekkoa. Se avaa Lontoossa toisen myymälänsä, mutta ei niinkään perinteisessä ympäristössä. Myymälä aukeaa uudessa pop-up tavaratalossa, joka on rakennettu kuljetuskontteihin. Uusi myymälä tulee olemaan auki viisi vuotta ja se tarjoaa valikoiman tuttuja sekä kokeilunhaluisempia tuotteita.

Lontoossa reissaaville tai siellä asuville tiedoksi, tarkka osoite on 2–4 Bethnal Green Road, London E1 6GY. Ja kontin numero on 16.

Konsepti kuulostaa jännältä, mutta en ole jaksanut kiinnostua Marimekon tuotteista oikeastaan koskaan. Kaipaisin edelleen tiettyä tason nostoa ja vanhojen juttujen jättämistä unholaan. Siksi nuo kokeilunhaluiset tuotteet kiinnostavat, sillä olisi kuitenkin kaikkien etu, jos suomalainen brändi maailmalla menestyy.

marimekko.com/news-and-events