Itsenäisyyttä on juhlistettu ja puhetta Linnan juhlista on ollut ehkä jopa ennätyksellisen paljon. On ilahduttava nähdä, että pukeutumisesta ollaan entistä kiinnostuneempia. Pitäisi kuitenkin muistaa, että puvut ja korut eivät saa vallata liian paljoa palstatilaa. Itsenäisyyttä juhlistettaessa pitää ensisijaisesti keskittyä itse asiaan. On hauskaa, että suomalaiset tuntuvat pärjäävän monilla eri elämän alueilla ja myös, että suomalaista desginia näkyi linnan käytävillä. Kuitenkin oli myös vähintään kohtuullista, että kansainvälisiä asuja ja multikultuurisia vaikutuksia näkyi, sillä Suomi on kansainvälinen - ja pärjää vain, jos se pystyy toimimaan omilla vahvuuksillaan entistä kiivaammassa kilpailussa.
En ehtinyt keskittyä pukuloiston seuraamiseen riittävästi, sillä muut juhlakiireet veivät pääosan ajasta. Ajattelin kuitenkin listata kolme makuuni onnistuneinta pukeutujaa ja pari epäonnistujaa.
Onnistujat TOP 3
1. Eija-Riitta Korhola
Tämä nainen on pukeutujana magiaa. Hän on epätyyppillinen suomalainen, sillä tuskin koskaan Eija-Riitta näyttää huonolta. Linnan vakiovieras on ollut aina tyylikäs ja taitava pukeutuja, joka onnistuu vuosi toisensa jälkeen. Pukeutumista voisi kutsua klassisen tyylikkääksi ja oman tyylinsä tämä euroedustaja on löytänyt jo aikaa sitten, mutta hän päivittää sitä oppikirjamaisesti. Tämän vuoden asu on onnistunut. Puvun väri sopii kantajalleen ja avoin, mutta sopivan peittävä yläosa tekee kunniaa hänen ryhdikkäälle ylävartalolleen. Puvun kaventuvat linjat vievät huomion hoikkaan keskivartaloon. Kokonaisuuden kruunaa kampaus, kaunis meikki ja pienet yksityiskohdat, kuten viimeistellyt kynnet sekä pukuun sopivan korut. Bravo!
2. Jenni Vartiainen
Mediassa odotettiin kuuta taivaalta ja sellainen myös maahan tippui. Puvun väri oli uusimpien trendien mukainen ja pidin erityisesti korujen yhteensopivuudesta asuun. Clutch on näyttävä, joskin sen väri ei välttämätttä sovi oikein pukuun. Upea ja kansainvälisesti näyttäävä kokonaisuus, jossa minua jäi kuitenkin vaivaamaan yksi asia. Vaikka asiantuntijat ovat kiitelleet onnistunutta meikkiä ja kampausta, en ole samaa mieltä. Kampaus näyttää vähän väkinäiseltä ja ennen kaikkea huulipuna ei tee kokonaisuudelle oikeutta. Omituinen sävy sopii kyllä puvun kanssa yhteen, mutta se näyttää siltä, että väri olisi levinnyt ja katsottaessa pelkästään kasvoja tulee huulista mieleen lähinnä New Yorkin sivukujilla päivystävät ilolintuset. Perin ikävä mielikuva muuten onnistuneeseen kokonaisuuteen.
3. Mirella Koullias
Aikoinaan Mirellaa meikannut naispuolinen ystäväni totesi, että turha sitä Mirellaa on odottaa, kun se näyttäisi hyvältä missä vaan. Totta tai ei, oli Mirella vallassaan upea, vaikka vierellä kirmasi kivikasvoinen aviomies. Musta toimii aina ja yhdistettynä tummiin hiuksiin sekä voimakkaan tummaan meikkiin on lopputulos tyrmäävä. Ja korutkin istuvat hyvin pukuun. Pieni kritiikin siemen jää puvun ala-osaan, sillä ainakin omaan silmääni puku olisi näyttänyt jopa paremmalta ilman turhia röyhelöitä. Joka tapauksessa yksi kolmesta kuningattaresta.
Epäonnistujat
Tähän on turha lisätä kuvia, sillä en halua pilata esteettistä kokemusta. Ensimmäinen epäonnistuja ja pukukoodiston tyrmääjä oli Silvia Modig. Niin käsittämätön ja halventava asu, että turha edes kommentoida. Työläisten teatterin pukuvarastosta löytyi armeijan ylijäämää? Toinen pieni hairahdus oli Marco Bjurströmilla. Tyypillisesti onnistuva ja ikuisesti iloinen Marco teki kyllä virheen kenkien kanssa. Räikeän punainen ei sovi näihin juhliin ainakaan miehen jaloissa. Kengät itsessään olivat upeat, mutta ne olisivat toimineet paremmin toisen kaltaisessa tilaisuudessa. Mielestäni miehet voisivat leikitellä kengillä linnassa lähinnä erilaisten materiaalien sekä sävyjen kanssa.
Ja innolla odottamaan seuraavia juhlia!
Kuvat: iltalehti.fi, hs.fi, menaiset.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti