GLORIA-lehden kasvu, nousu ja tuho?

Kuva: lehtipaja.fi

Olen jo pidemmän aikaa ollut huolestunut Suomen laadukkaimman muotilehden uudesta suunnasta. Gloria on monille suomalaisille edelleen käsite hyvin tehdystä, kunnolliselle paperille printatusta, kuukausittaisesta muoti edellä kulkevasta aikakausilehdestä. Vaikka lehti on suunnattu tietylle lukijasegmentille ovat sen parissa viihtyneet monet lukijankuntaan kuulumattomat kuten nuoret tytöt ja me miehetkin. Glorian salaisuutena oli Riitta Lindegrenin oiva käsitys siitä, mitä kansainvälisistä muodin huippujulkaisuista kuten Voguesta, Harper's Bazaarista ja lukuisista italialaisista alan julkaisusta voi ottaa mallia, mutta muuntaa se hillitympänä suomalaiseen makuun.

Gloria oli käsite. Se ei ollut halpaa ja poukkoilevaa journalismia kansan syviin riveihin. Vaan sopivalla tavalla sivistynyt ja tyylilleen uskollinen julkaisu. Monille Gloria oli selvä valinta julkaisuksi, joka oli pakko tilata kotiin. Muotialan ammattilaiset puolestaan pystyivät vuosien ajan näyttämään ulkolaisille ystävilleen kahden loistavan valokuvaajan töitä, kun Gloria luotti Marica Rosengårdin ja Kira Gluschkoffin ammattitaitoon. Gloriasti pystyi olla aidosti ylpeä. Se on saavutus, joka Suomessa on harvinaista. Kaikki on kuitenkin katoavaista, sillä Riitta Lindegrenin siirtyessä syrjään Sami Sykkö nousi päätoimittajan paikalle. Alku oli lupaava, sillä muutokset olivat hillittyjä ja  etenkin Kirsi Pyrhösen valitseminen kanteen räjäytti potin.

En tunne Sami Sykköä, mutta häntä median välityksellä seuranneena voi häntä pitää Riitta Lindegrenin täydellisenä vastakohtana. Siinä missä Riitta piti tyyliä ja asiallisuutta yllä, on Sami kuin räjähtävä ruutitynnri. Pidän Samia ehdottomasti mielenkiintoisena persoonana, mutta en ole tyytyväinen suuntaan, johon Gloria on hänen käsissään kehittynyt. Lehteä on muokattu voimakkaasti ja sen sisällön painotukset ovat muuttuneet. Sami Sykön mukaan ideana oli tarjota kansainvälistä tunnelmaa ja viedä Gloria uudelle vuosikymmenelle. Minusta suunta on kuitenkin väärä. Vaikka idea kehittää hyvää konseptia on luonteva, eivät muutokset ole erityisen onnistuneita.

Sisällön puolella muodin osuus näyttää vähentyneen ja tilalle on tullut jonninjoutavaa tusinajournalismia, juuri sellaista mitä Gloriaan ei ennen olisi päästetty. Myös ennen Glorian suurimpana valttina pidettyjä editorialeeja on muutettu, sillä nyt vähintään joka toisessa numerossa löytyy sivuja, joissa kuvien voimakeinona käytetään valkoisia palkkeja kuvan molemmin puolin. Tiedän, että monet suositut muotilehdet käyttävät samoja keinoja, mutta mielestäni ne eivät kuitenkaan sovi Glorian tyyliin. Täytyy olla myös aidosti huolestunut Glorian verkkosivujen uudistuksesta. Riitta Lindegrenin aikaan nettisivuihin ei juurikaan panostettu, mutta kaikki sivuilla olevat elementit sentään toimivat.

Nyt uudistunut verkkosivu on sanalla sanoen hirveää katseltavaa. Etusivun yllä ja oikealla sivulla on jättimäiset bannerit, jotka kirjoitushetkellä mainostavat laihdutuslääkettä ja Kauppakalenteria. Taustana toimii halpa kopio Guccin kuuluisasta printistä ja etusivulla keskiössä on humoristisesti kuvattu kasa uusista blogaajista, joiden tasokaan ei mieltä hivele. Muutaman vuosikymmenen takaiseen maailmaan jumiutunut Leinita Airisto haluaa seksikauppaa kuriin ja Ira Wichmann on oppinut Lontoossa, että IKEA:sta ostettavilla pick&drop kalusteilla ei saa luonnollisuutta. Kovin paljoakaan ei vaadi, että ymmärtää kuinka metsässä Sami Sykön luotsaama Gloria nyt on. Ja se kyllä näkyy, ennen niin korkealuokkainen Gloria on ottanut kunnollisen mahalaskun. Irtonumeroita myydään yhä useammin isojen keltaisten alennustekstien sävyttäminä ja nykysuunta on askel kohti lopun alkua. Valitettavaa.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla