Juuri ollaan toivuttu Versacen järjestämästä ostoryntäyksestä H&M:n liikkeissä, niin puun takaa ilmoitettiin Marnin olevan seuraava yhteistyötaho. Kokoelma tulee maailmanlaajuisesti kauppoihin ympäri maailmaa maaliskuun alussa ja totuttuun tapaan vain valikoituihin myymälöihin sisältäen nettikaupan.
Tulevasta kevätmallistosta ei vielä herunut paljoa tietoa, mutta odotettavissa on ainakin taitavaa värien käyttöä ja runsaita printtejä. Tuotteita on luvassa jälleen naisille ja miehille sisältäen molempien asusteet. Keväälle sijoittuva julkaisu tarkoittaa myös sitä, että Marnin historian taustalta löytyviä turkiksia nähdään tuskin osana tuotevalikoimaa.
Jännää on kuitenkin nähdä millaisia asiakkaita tämä kokoelma tulee saamaan, sillä perinteisesti Marni on onnistunut erottumaan muista ja keräämään oman aktiivisen kuluttajasegmentin ihastumaan Consuelo Castiglionin tapaan kuvata asioita. Marni ei siis aiemmin ole ollut suurien massojen brändi vaan päinvastoin.
En ole ehtinyt juurikaan seurata, kun uutta huippumallia haettiin. Olen kuitenkin sivusilmällä seurannut kilpailua, sillä pidän konseptia kiinnostavana ja kaikkia näitä ohjelmia seuranneilla on varmaan takaraivossa edelleen Suvi Koposen nousu tähtiin, vastaavan konseptin kautta. Harmi vaan, että omaan silmää Mallikoulun ensimmäinen tuotantokausi oli erinomainen ja kiinnostava. Kaikki sitä seuranneet tuotantokaudet ja tämä toinen konsepti eivät ole ihan yltäneet sen tasolle kilpailjoiden osalta.
Kuitenkin eilen selvisi tämän tuotantokauden voittaja, joka on satumaisen kaunis Anna-Sofia. Mielenkiinto kohdistuu silti toiseksi jääneeseen Heleniin. Hän nimittäin päätti haukkua tuomariston ja nimitti voittajaa tyhmäksi. Oikein fiksua ja kohteliasta käytöstä. Pakollakin tuosta jää narttumainen fiilis ja tuntuu epäreilulta, että hän saa myös palkinnoksi sopimuksen mallitoimisto Paparazzin kanssa. Kun voittajaa ja tuomaristoa olisi arvostettava. Osoittaa aikamoista raukkamaisuutta käyttäytyä niin kuin Helen. Hänet pitäisi passittaa mallimaailman sijasta käytöskursseille, sillä hän tuskin tulee pärjäämään jos on noin heikko itsetunto ja käsittämätön asenne.
Joskus ihmettelen miksi nykyiset muotinäytökset ovat niin tylsiä ja kliinisiä. Toki isot tekijät ja satunnaiset oudot linnut sotkevat pakkaa, mutta joskus kaipaisi kunnon showta. Oheinen esimerkki on Gianni Versacelta ja se esittelee muotia muutaman vuosikymmenen takaa. Se on omituinen ja hyvin italialainen, mutta samalla tunnelmallinen ja jopa hauska. Joskus on hyvä katsoa kerran taakse ennen kuin kääntää katseen tulevaan.
Jos on suomalainen muotisuunnittelu ollut vähän alamaissa ainakin kansainvälisiä markkinoita ajatellen, niin ehkä kaikki vielä muuttuu. Aalto-korkeakoulussa lopputyötään tekevä Laura Juslin aikoo tehdä kokonaisen vaatemalliston poronnahasta.
Laura tuli tunnetuksi viimeistään vaatettaessaan Heli Kajon euroviisulavalla viime vuonna, Kajon ollessa pukeutunut poronnahkapitsiin ja Louboutineihin. Hänet on voinut bongata myös muun muassa Niina Kurkisen seurasta.
Juslinin ideana on käsitellä poronnahkaa erilaisin keinoin ja se on hänen mukaansa ihanteellinen materiaali. Nahka pystyy venymään mitä erilaisimpiin muotoihin ja eksoottinen materiaali tarjoaa takuuvarmaa luksusta sitä kaipaaville. Juslinista on myös kuulunut poikkeuksellisesti vain hyvää, sillä hänen tyylitajuaan on kehuttu. Myös harvat ja valitut ovat saaneet käyttää hänen suunnittelemia vaatekappaleitaan ja palaute on ollut vähintään yhtä positiivista. Toivottavasti tässä olisi taustalla myös sitä kansainvälistä kaupallista potentiaalia.
Ei voi muuta kuin toivottaan Laura Juslinille voimia vaatemalliston tekemiseen ja toivottavasti näemme lopputuloksen pian!
Italian tunnetuimpiin muotitaloihin lukeutuva Prada tuo ensi vuonna uuden älypuhelimen markkinoille. Pradan kumppanina toimii korealainen LG, kuten myös kahdessa aikaisemmassa puhelmessa. Yritysten yhteistyönä syntynyt ensimmäinen puhelin voitti monia muotoilupalkintoja ja oli osaltaan nostamassa puhelimia entistä olennaisemmaksi asusteeksi.
Huhujen mukaant tulevassa puhelimessa on 4.3 tuuman näyttö ja 8 megapikselin kamera. Jutun ylälaidassa on torstaina julkaistu teaser-kuva. Alla puolestaan mediaan vuotanut kuva puhelimesta. Lopullista puhelimen ulkoasua joudutaan kuitenkin vielä odottelemaan.
Pidin ensimmäistä yhteistyöpuhelinta näyttävänä, mutta toinen oli mielestäni vähän tylsä ja ei niinkään ylellisen oloinen. Toivottavasti kolmas sanoo toden, sillä arvokkaampien puhelinten muotoilussa on vielä kehittämistä. Ja ne, jotka tällaisia puhelimia ostavat ovat takuulla valmiita maksamaan muun muassa paremmista materiaaleista sekä tarkemmasta viimeistelystä.
Linkit alkuperäisiin uutisiin ja lehdistötiedotteeseen,
Sain tänään vihaisen sähköpostin, jossa koettiin minun iloinneen taannoisesta Glorian päätoimittajan vaihdosta, siksi että "päästiin taas näkyvästä homosta eroon". Rehellisesti tekisi mieli jättää koko kommentti omaan arvoonsa, mutta koen velvollisuudeksi käydä sen nyt kerralla kunnolla selväksi.
Ensinnäkin tämä on pukeutumiseen, tyyliin ja elämään pieniin luksuksiin keskittyvä blogi. Olen halunnut rajata aihepiirin tiukasti ja keskittyä näihin aiheisiin. En jaksa kiinnostua maailman parantamisesta tai poliittisista kysymyksistä, niitä tulee pohdittua jo ihan tarpeeksi muualla.
Toiseksi, koen erittäin raukkamaisena ja lapsellisena tällaisten kommenttien lähettelyn. Palautetta saa ja pitää antaa, mutta ennen palautteen antamista on hyvä lukea teksti ainakin toistamiseen läpi ennen kommentoimista.
Ja kolmanneksi, merkinnässä iloitsin avoimesti henkilövaihdoksesta. Syy ei todellakaan ollut se, että edellinen henkilö olisi ollut ihmisenä jollain tapaa epämiellyttävä tai että hän esimerkiksi olisi seksuaaliselta suuntatumiseltaan esimerkiksi homo. Se ei mielestäni ole kenenkään muun asia kuin henkilön itsensä mitä suuntautumista hän edustaa ja muiden on turha sitä kaivella.
Olen aina tullut toimeen kaikkien kanssa ja en vastusta homoja tai homoutta. Tiedän monia homoja, heitä työskentelee muun muassa muoti-alalla kuin myös monilla muilla aloilla siinä missä heteroitakin. Kannatan että ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat. En kuitenkaan siedä turhaa provosointia suuntaan tai toiseen varsinkaan, jos se on aivan perusteetonta kuten tämä minulle lähetetty viesti.
Pahoittelut, että ilta päättyy näin ikävissä merkeissä. Piristykseksi Mattolaituria ja Freemania.
Varsinkin nuorempien naisten suuressa suosiossa oleva Gina Tricot on tuoreen uutisen mukaan tulossa ensi vuonna urheiluvaatemarkkinoille. Aiheesta uutisoi ensimmäisenä Markkinointi & Mainonta verkkosivuillaan viitaten Dagens Handelin alkuperäiseen uutiseen. Urheilumallisto on Ruotsissa tulossa ulos valikoiduissa myymälöissä 06.01.2012.
Uutinen on siinä suhteessa mielenkiintoinen, että Gina Tricot on onnistunut sotkemaan myös Suomessa muotikauppaa. Monet varsinkin pienemmät valmistajat ja merkkituotteita maahantuovat yritykset ovat pitäneet tätä viimeisenä pisarana, kun ensin muun muassa H&M, Zara ja isompien ketjujen omat halpamerkit ovat vallanneet markkinoita. Ja seuraavana Gina Tricot on työntynyt suurimpiin kaupunkeihin kattavalla kivijalkavalikoimalla.
Vuonna 2009 liikevaihtoa kertyi 31 miljoonaa euroa ja liikevoittoakin 1,7 miljoonaa. Viime vuonna liikevaihto oli 34,8 miljoonaa euroa, mutta tulos painui 1,1 miljoonaa euroa tappiolliseksi. Tosin ketju on laajentunut voimakkaasti viime aikoina ja liikkeitä on avautua ympäri Suomea.
Naisten urheiluvaatteet ovat puolestaan yhä kasvava bisnes. Nykyään lajien kirjo on huima ja varsinkin ryhmäliikunnassa myös oma ulkonäkö on tärkeää. Kuitenkaan kovin innovatiivista muotia ei urheiluvaatteissa olla vielä nähty, lähinnä värejä on käytetty rohkeasti. Onkin mielenkiintoista nähdä millä taktiikalla Gina Trickot lähtee urheiluvaatteisiin. Tuleeko uusia tuotteita markkinoille viikoittain, vai onko kyseessä tavallisempi urheiluvaate kokoelma, joka vaihtuu perinteisempien sesonkien mukaan?
Ainakin perinteisiä urheiluvaatteita myyvillä yrityksillä luulisi jo punteissa tutisevan. Kun matalalla hinnalla, laajalla valikoimalla ja hyvällä myymälävalikoimalla tullaan markkinoille on muutos väistämätön. Voisi ennustaa, että tuotteet tulevat myös jatkossa myyntiin Suomessa. Ainakin mikäli Ruotsissa menestytään.
Ennen vaatebrändit valtasivat hajuvedet, korut ja matkapuhelimet. Italiassa mennään kuitenkin astetta pidemmälle, sillä nyt on yhdistetty kaksi vahvaa brändiä kun Gucci ja Fiatin pikkuauto 500 löytyvät yhdestä. Amerikan markkinoille tähdätään voimakkaasti ja mainokseen on pestattu vain isolla rahalla liikahtava Jennifer Lopez. Kätevää kun jatkossa kaikki matchaa toisiinsa. Suomeen erikoismallia tuskin koskaan saadaan. Joudumme jatkamaan tylsillä yhden merkin kotteroilla.
Päivän ja ties vaikka koko vuoden paras uutinen julkaistiin hetki sitten. Sami Sykkö saa lähteä Glorian päätoimittajan pallilta ja tilalle astuu kokenut Minna Juti. Aiheesta uutisoitiin viime viikon lopussa.
Omat tuntemukset ovat erittäin iloiset, joskaan minulla ei ole koskaan ollut mitään Samia vastaan henkilönä. Hän vain oli väärässä tehtävässä ja väärään aikaan. Myös uudistukset olivat tyyliltään sellaisia, että ne rikkoivat Glorian parhaita puolia jättäen jäljelle vain dramaattisesti laskeneen lehden myynnin.
Samin lähtöä odoteltiin monissa piireissä jo pitkään ja päätös oli Sanoma Magazines Finlandin puolelta se ainoa oikea. Tosin sen tapahtuminen kesti kumman pitkään. Joka tapauksessa parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mitä Minna Juti sitten pystyy tarjoamaan? Hän on juuri oikean tyyppinen henkilö sekasortoiseen ympäristöön. Minnan tausta on vakuuttava ja monipuolinen. Toimittajana hän on alan ehdoton ammattilainen ja hänellä on myös tarvittavaa asiantuntemusta Glorian brändistä, sillä hän on työskennellyt sisarlehden päätoimittajana.
Ensimmäinen Minnan käsialaa oleva lehti tulee tammikuussa ulos ja aion ainakin itse olla ensimmäisten ostajien joukossa. Toki tulee muistaa se, että hänen kädenjälkensä tulee näkyviin vasta useamman numeron jälkeen ja näin toimituksen ulkopuolisena on vaikea analysoida mahdollisia solmuja toimituksen sisällä, jotka hänen ikävänä tehtävänä on purkaa ennen hihojen käärimistä sisällön puolella.
Millaisia tunteita tilanne herättää? Kommentoikaa arvon lukijat.
Pohdin aiemmassa kirjoituksessa klassisen tyylin arvostuksen puutetta. Nyt haluan antaa esimerkin, joka osoittaa tylsäksi kutsutun bisnestyylin voivan parhaimmillaan olevan todella näyttävää ja jopa uhmakasta.
Sain kiitettävän paljon palautetta sähköpostitse klassista pukeutumista koskien. Oli kannanottoja puolesta tai vastaan ja ilahduttavasti myös klassista pukeutumista arvostavia vielä löytyy. Haluan kuitenkin tarttua kommentteihin, joiden mukaan esimerkiksi housupuku on naiselle tylsä ja eloton pukeutumisvalinta. Lueskelin eilen UK versiota marraskuun Harper's Bazaarista ja silmiini tarttui Sebastian Kimin kuvaama ja Brian Molloyn stailaama kuvasarja. Se osoittaa paremmin kuin yksikään sanallinen perustelu sen, että myös perinteinen bisnestyyli voi olla näyttävää ja itsessään peittäviltä vaikuttavat vaatekappaleet voivat olla rohkeita, kun niitä käytetään taidokkaasti.
Tämä taas osoittaa sen, että esimerkiksi klassisiin vaatteisiin investoiminen ei ole koskaan huono valinta. Esimerkiksi laadukas jakku tai mustat linjakkaat merkkijalkineet eivät ole koskaan pois muodista ja niitä voi kätevästi yhdistellä muihin ostoksiin. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettenkö henkilökohtaisesti arvostaisi modernimpaa pukeutumista tai aktiivista värien käyttöä, mutta mielestäni tiettyjen perinteisten pukeutumisarvojen puolustaminen on aina silloin tällöin paikallaan.
Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa. Kiitos myös palautteesta, sitä saa edelleen lähettää niin sähköpostitse kuin juttujen kommenttikentissä.
Tänään on se päivä Suomessa. Monien hartaasti odottama Versacen H&M:lle suunnittelema kokoelma valtaa Helsingin, Turun ja Tampereen sekä nettikaupan vajaan tunnin kuluttua. Kivijaloissa asioineet ovat päässeet jo omiinsa käsiksi. Ainakin Helsingin Aleksilla kokoelmaa jonotettiin taas tuntikausia. Muun muassa niittejä, kultaa, räikeitä värejä ja viidakkoprinttejä yhdistävä kokoelma on ollut puheenaiheena jo pidemmän aikaa.
Asiantuntijoiden mielestä miesten kokoelma ei juurikaan kehuja saanut. Naisilla sen sijaan suositeltavia tuotteita ovat upeat mekot ja myös erilaiset asusteet, vaikka niitä ainakin Aleksille tulee myyntiin rajoitetusti. Kengät ja laukut eivät ole miellyttäneet monien silmiä ja niiden laatu on kuulemma heikohko. Monille ostajille kuuluisat nahkatakit ovat kokoelman kohokohta ja niitä kokeilemaan päässeet pitivät laatua hyvänä, joskin nahka tuntui varsin pehmeältä.
Eli siis vielä tiivistettynä, jos olet menossa vielä shoppailemaan niin kannattaa keskittyä mekkoihin, nahkatakkiin ja asusteisiin.
Itse päätin jättää shoppailun tällä kertaa väliin. En löytänyt mitään kiinnostavaa, miesten mustat pukukengät olivat ihan näyttävät, mutta nahkapohja sai sanomaan ei kiitos ainakaan täyteen hintaan. Viimeksi shoppailin Lanvinin yhteistyökokelmasta juuri kengät, sillä ne olivat oikeasti hinnan ja laadun osalta erinomaiset, varsinkin kun ne sai ulkomailta puoleen hintaan.
Jos taas pohtii tätä kokoelmaa yleisemmällä tasolla, niin monet ovat syyttäneet kokoelmaan suunnittelijan maineen pilaamisesta. Samaa on ollut aiemminkin ja ymmärrän hyvin näkemyksen. Kun tutun näköiset tuotteet tulevat tavallisten kuolevaisten ulottuville vieläpä puoli-ilmaisina on siinä brändillä tekemistä, että onnistuu jatkossa säilyttämään vakio-asiakkaat. Suurempi ongelma on tuotteiden valtava määrä, vaikka niitä tulee myyntiin rajoitetusti ja pienempiä eriä, on niitä parin viikon päästä nähtävissä Helsingin kaduilla useammalla kuin tavallisesti Versaceen investoivilla. Mutta uskon kuitenkin siihen, että elämän kuuluisi olla nautinto. Ja jos tällaiset vuosittaiset kampanjat voivat sitä tavalla tai toisella edistää pitäisi negatiiviset kommentit jättää omaan arvoonsa. Se on nimittäin upean designin juhlaa. Juuri nyt.
Minua on alkanut huolestuttamaan, että klassista tyyliä ei arvosteta enää niin kuin ennen. Aiemmin sanaparsi klassisen kaunis oli käsite, johon monet tähtäsivät pukeutumisellaan. Sitä myös tunnuttiin arvostavan eri tavoin kuin nykyään. Vaatteita ja asusteita ostettiin kestämään aikaa. Monet investoivat esimerkiksi pukuihin ja merkkisaappaisiin ison osan kuukauden palkasta. Olen samaa mieltä, että jokaisen pitäisi löytää oma persoonallinen tyylinsä ja piristää sitä tasaisin väliajoin, mutta en toisaalta kannata joulukuuseksi pukeutumista ja liikaa persoonallisuuden tavoittelua pukeutumisessa.
Olen pyrkinyt omassa pukeutumisessa pitämään oman siistin ja elegantin tyylin, joka yleensä on jopa edellytyksenä bisnestaustaisille miehille. Naisia sen sijaan tunnutaan kohtelevan vielä huonommin, kun enää perinteinen klassinen tyyli ei riitä mihinkään. Vaikka kuinka esiintyy housupuvussa tai näyttävässä kotelomekossa on se tylsää ja mielikuvituksetonta. En voi käsittää minne tämän perinteisen tyylikkyyden arvostus on kadonnut. Kannatan ehdottomasti trendien seuraamista ja pienien jujujen ottamista mukaan pukeutumiseen, mutta minusta on taito pukeutua myös klassisen hillitysti ja säilyttää oma linjansa.
Varmasti tunnetuin esimerkki jatkuvasti kritisoidusta klassista tyyliä edustavasta suomalaisnaisesta on Helena Karihtala. Helena on pyörinyt televisioruuduissa viime vuodet aktiivisesti ja hän on myös tuttu kasvo erilaisissa tapahtumissa ympäri maan. Olen aina arvostanut hänen taitoaan tehdä pienestä suurta. Yksinkertainen on monesti kauniimpaa kuin liika monimutkaisuus ja omaperäisyys. Aiemmin työskentelin hänen kanssaan epäsuorasti yhdessä projektissa ja olin yllättynyt kuinka hän pystyi jatkuvasti pitämään omaa tyyliään yllä lisäten siihen aina uusia yksityiskohtia. Ei ihan helppo tehtävä edes ammattimaiselle stylistille saatika tavalliselle työssä käyvälle ihmiselle.
Ja Helena on vain yksi esimerkki. Suomessa on paljon klassista tyylikkyyttä edustavia naisia ja miehiä, jotka saavat osakseen epäoikeudenmukaista kohtelua. Klassisuus kun on aina muodissa ja erehtymätöntä tyylisilmää ei voi millään rahalla ostaa.
Koen velvollisuudekseni palata edelleen Gloriaan ja sen tilaan, kun sitä ahkerasti erilaisissa medioissa käsitellään. Kiitos myös innokkaalle lukijalleni Karitalle, joka vinkkasi Gloriaa ja Sami Sykköä kehuvasta blogauksesta. Siinä Pia Sievinen ihastuu uuden lehden kuvitteelliseen rakkaustarinaan, jossa Niina Kurkinen ja Mikko Leppilampi esittävät pääosia. Kirjoittajaa tuntuu kiehtovan erityisesti tarinankerronta ja päähenkilöt.
Luin blogauksen useampaan kertaan ja täytyy rehellisesti sanoa, että olen melkeinpä kaikesta Pia Sievisen kanssa eri mieltä. Kommenttikentästä löytyy kohtuullisen hyvin omat tuntoni. Muotikuvat ovat teennäisiä ja niissä esiintyvät vaatteet jäävät olemattomaan sivuosaan. Niina Kurkinen on mallina varmasti ammattilainen ja kaunis, mutta näkisin mielelläni uusia kasvoja Glorian sivulla, kun Kurkisen ja Sykön ystävyyden myötä Kurkinen tuntuu olevan ainakin joka toisen numeron vakionaama jossain muodossa.
Mikko Leppilampea en ole koskaan ymmärtänyt en ihmisenä enkä mallina. Minulle hän on tuttu enemmänkin sinä poikana, joka kiusasi koulussa muita ja vanhemmilla päivillään tullut tutuksi lähinnä baaritappeluiden tuittupäänä. Oli miten oli, en pidä kuvia edes keskinkertaisina. Voin ottaa milloin vaan vanhemman Glorian hyllystä esiin ja näyttää paremmat kuvat. Mieleeni tulee ihan ulkomuistista muutaman vuoden takainen Marica Rosengårdin kuvaama Glorian kansi, jossa juhlavassa puvussa säteili brasilialainen huippumalli Flavia Eberhard. Siinä oli sitä jotain ja mikä parasta koko lehti sen ympärillä oli täyttä timanttia!
Pia Sievisen blogausta kannattaa myös katsoa hieman erilaisesta näkökulmasta, sillä hänet on palkittua Glorian toimesta aiemmin yhtenä Suomen parhaista pukeutujista. Joten objektiivisuudesta on vaikea sanoa tai sitten en vaan ymmärrä hänen ajattelumalliaan. Toisaalta häneltä on tullut myös tällaisia blogauksia, joista en kyllä saa kiinni en sitten millään.
Palatakseni aiempaan kirjoitukseeni olen viime aikoina pohtinut ahkeraan keinoja suomalaisen muotiteollisuuden suunnan kääntämiseen. Jalkineet tuntuvat olevan se juttu, missä olemme pärjänneet ja missä olisi vielä kiviä kääntämättä.
Lupasin viimeksi esitellä yhden idean, jossa voitaisiin innovatiivisesti yhdistellä suomalaista jalkinesuunnittelua ja meidän teollisuuden tarjoamaa materiaaleja koskevaa ammattitaitoa. Nyt kun puuteollisuus on askel askeleelta siirtymässä kohti edullisemman tuotannon maita on meillä jäänyt jäljelle ruostumattoman teräksen tuotanto ja kattava kuitu-osaaminen. Nämä kuidut voisivat olla Suomen ase muita vastaan, sillä meiltä löytyy huipputasoista tietämystä esimerkiksi hiilikuidusta ja sen käyttämisestä mitä moninaisemmissa kohteissa.
Hiilikuitua voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kenkien koroissa, pohjissa tai jopa muussa rakenteessa. Materiaali on kevyttä, kestävää ja oikein käsiteltynä näyttävää. Olen nähnyt useampia konsepteja, joissa hiilikuitua on käytetty materiaalina, mutta niiden käytännön toimivuus on ollut heikko puutteellisen asiantuntemuksen vuoksi ja toisena ongelmana nähdään niiden arvokas hinta. Kun tavoitteena on design-tuote, johon panostettaisiin ja saisimme teollisuuden puolelta viimeisimmän materiaalitietämyksen voisi kysessä olla varsinainen match-made-in-heaven. Merkkikengissä materiaalikustannukset ovat jo normaalioloissa korkeat ja osa kengistä tehdään edelleen käsin, joten hiilikuidun ottaminen mukaan materiaalina ei olisi tässä yhtälössä mahdotonta.
Aiemmin konsepteja on nähty esimerkiksi viime kesän Italian Voguessa ja olen keskustellut yhden itä-eurooppalaisen suunnittelijan kanssa hiilikuidun käyttämisestä jalkineissa. Hän teki lopputyökseen hiilikuitupohjaiset avokkaat, jotka ovat erittäin näyttävät. Mallit eivät kuitenkaan pystyneet kävelemään niillä muutama askelta enempää, sillä materiaalia ei oltu käsitelty oikein ja juuri materiaalin osalta ammattitaitoa uupui. Tässä olisi erinomainen mahdollisuus iskeä markkinoille, joissa hiilikuitu ei ole yleinen jalkinemateriaali ja kun tämä kiinnostava materiaali yhdistettäisiin taitavaan suomalaiseen suunnitteluun esimerkiksi Julia Lundstenin toimesta voisi lopputulos olla historiallinen.
En suoranaisesti ymmärrä miksi tällaista ei ole vielä aiemmin tosissaan kokeiltu. Luulisi, että esimerkiksi suuresti mainostettu Aalto-korkeakoulu voisi toimia tämän idean tiimoilta yhdistäen huipputason suunnittelun ja ensiluokkaisen teollisen materiaaliosaamisen mikäli kukaan olemassa olevista suunnittelijoista ei idealle lämpiäisi. Mahdollisuuksia tämän tyylisessä ideassa ainakin olisi.
